Pimeä - Moonsorrow

Astu saliin kadotuksen

Tänne varjotkaan eivät sinua kutsu

Kuuletko, tunnetko mitään?

Joku hengittää kiivaasti hamuten ilmaa

Kuiskaukset kaikuvat loputtomasti

Tiedät ettei täällä ole ketään

Niin kauhu hiipii vaikka mihin piilottaisit

Vai henkesikö jättäisit?

Tässä maailmassa ei ole mitään

Ei tyhjyydessä elämää jäljellä

Ne joita pelkäät eivät pelkää ketään

Olet yksin etkä tiedä missä

Hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä

Kuolevan auringon alla kaikki on kaunista

Alla puiden kuolleiden oksien

Istut kuunnellen kuolleita lintuja

Yö ei anna uskoa mihinkään

Ruumiisi tärisee kylmästä

Etkä löydä tietäsi takaisin

Kun silmäsi vihdoin tottuvat pimeään

Hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä

Tunteja laskien kulkee hämärä varjoina

Pisarat pirstovat polkua maailman reunalta

Kuolevan auringon alla kaikki on kaunista

Tässä maailmassa ei ole mitään

Ei tyhjyydessä elämää jäljellä

Ne joita pelkäät eivät pelkää ketään

Olet yksin etkä tiedä missä

Ja silmäsi ovat tottuneet pimeään

Taas yksi eksynyt sammaleeseen painaa kätensä

Pisarat pirstovat polkua pimeän reunalta

Huomenna auringon alla kaikki on kuollutta

Stap in de hall of doom

Zelfs de schaduwen nodigen je hier niet uit

Hoor je, voel je iets?

Iemand ademt hevig, ruikt de lucht

Het gefluister echo eindeloos

Je weet dat er hier niemand is

Dus horror kruipt overal waar je je verbergt

Of zou je je leven verlaten?

Er is niets in deze wereld

Er is geen leven meer in de leegte

Degenen die je vreest, zijn voor niemand bang

Je bent alleen en je weet niet waar

Stille stappen echoën in het diepe water

Onder de stervende zon is alles mooi

Onder de dode takken van bomen

Je zit naar dode vogels te luisteren

De nacht staat niet toe om ergens in te geloven

Je lichaam trilt van de kou

En je zult de weg niet terug vinden

Wanneer je ogen eindelijk wennen aan het donker

Stille stappen echoën in het diepe water

Twaalf uur gaan door de schaduwen

Druppels verbrijzelen het pad vanaf de rand van de wereld

Onder de stervende zon is alles mooi

Er is niets in deze wereld

Er is geen leven meer in de leegte

Degenen die je vreest, zijn voor niemand bang

Je bent alleen en je weet niet waar

En je ogen zijn gewend aan het donker

Nogmaals, iemand die verdwaald is in het mos drukt op zijn hand

Druppels verbrijzelen het pad vanaf de rand van het donker

Morgen, onder de zon, is alles dood