Kyläkauppa - Juha Vainio

Kuulen kaukaa jo äänet kaupungin.

Seutu outo nyt on mut' kuitenkin

Täältä lähdin ja tänne palasin.

Tuskin kohtaan mä yhtään ystävää.

Toiset muuttaneet maisemaani on.

Olen täällä mä vieras, koditon.

Savut tehtaiden peittää auringon.

Kivikirkosta ristiä en nää.

Kertosäe:

Kyläkauppa yksinäinen

Kuollut on tien haaran luo

Kyläkauppa yksinäinen,

Kaikki muistot mieleen tuo.

Sieltä lapsena ostoksemme hain.

Mitä pyysin, sen aina myöskin sain.

Siellä myytiinkin melkein mitä vain,

Piikkilangasta siskonmakkaraan.

Kaikki tuttuja oli keskenään,

Siellä törmäsi aina ystävään.

Jutut kauppiaan kyllä mursi jään.

Siellä kertoa saattoi huolistaan.

Kertosäe.

Kyläkauppa yksinäinen

Kuollut on tien haaran luo

Kyläkauppa yksinäinen,

Kaikki muistot mieleen tuo.

Kaupan tyttöä salaa ihailin,

Hänen silmistään öisin uneksin.

Asioita mä aina keksinkin,

Että tyttöni jälleen nähdä voin.

Vuodet vierivät lähdin kulkemaan.

Luulin, että mä siten paljon saan.

Muistin tyttöäin tuskin ollenkaan.

Maailmalla vain pettymykset koin.

Kertosäe.

Kyläkauppa yksinäinen

Kuollut on tien haaran luo

Kyläkauppa yksinäinen,

Kaikki muistot mieleen tuo.

Täysin outo on kotiseutu tää,

Kauppa vanha tuo pian häviää.

Puskutraktorin alle sekin jää.

Elää täällä en millään enää voi.

Supermarket ja häly ihmisten.

Mitään lämpöä täältä löydä en.

Meni onneni ajat nuoruuden.

Miksi lähdinkään silloin minä pois?

Kertosäe

Kyläkauppa yksinäinen

Kuollut on tien haaran luo

Kyläkauppa yksinäinen,

Kaikki muistot mieleen tuo.

In de verte hoor ik de geluiden van de stad al.

De regio is nu echter vreemd

Hier ging ik heen en hier keerde ik terug.

Ik ontmoet nauwelijks vrienden.

Anderen hebben mijn landschap veranderd.

Ik ben een vreemdeling hier, dakloos.

Rook van fabrieken verduistert de zon.

Ik zie geen kruis in de stenen kerk.

Refrein:

Dorpswinkel eenzaam

De doden liggen op de splitsing in de weg

Dorpswinkel eenzaam,

Roept alle herinneringen op.

Als kind ging ik daar winkelen.

Ik kreeg altijd waar ik om vroeg.

Daar werd bijna alles verkocht,

Van prikkeldraad tot zusterworst.

Iedereen kende elkaar,

Je kwam daar altijd een vriend tegen.

Praten met de winkelier brak het ijs.

Daar kon je je zorgen kwijt.

Refrein.

Dorpswinkel eenzaam

De doden liggen op de splitsing in de weg

Dorpswinkel eenzaam,

Roept alle herinneringen op.

Ik bewonderde stiekem het winkelmeisje,

Ik droom 's nachts over zijn ogen.

Ik verzon altijd dingen,

Dat ik mijn meisje weer kan zien.

De jaren gingen voorbij en ik begon te gaan.

Ik dacht dat ik op die manier veel zou krijgen.

Ik herinnerde me de meisjes nauwelijks meer.

Ik heb alleen maar teleurstellingen in de wereld meegemaakt.

Refrein.

Dorpswinkel eenzaam

De doden liggen op de splitsing in de weg

Dorpswinkel eenzaam,

Roept alle herinneringen op.

Dit huis is volkomen vreemd,

De oude winkel zal binnenkort verdwijnen.

Het komt ook onder de bulldozer door.

Ik kan hier niet meer wonen.

Supermarkt en lawaai van mensen.

Ik kan hier geen verwarming vinden.

Ik verloor mijn geluk in de dagen van mijn jeugd.

Waarom ben ik dan weggegaan?

Refrein

Dorpswinkel eenzaam

De doden liggen op de splitsing in de weg

Dorpswinkel eenzaam,

Roept alle herinneringen op.