Vähän ennen - Maija Vilkkumaa

Väritön aamu, järven syleilyssä heinät ui Sumuseinä värähtää

Kerrotaan, et siitä asti kun se tapahtui

Vesi on ollut tyyni kuin jää

Oli tyttö kuin ulpukankukka

Ja poika niin kuin vedessä valo

Päivien palo täynnä kummaa supinaa

Niin vaikeata unohtaa

Ja kaikki kuitenkin

Turhaa, hetkessä turhaa

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Näen sen illan tarkalleen niin kuin se kuvaillaan

Tähdet päiden päällä kiikkuu

Vesi väsyy, lämpö pohjaan katoaa

Aallot vaivalloiseen liikkuu

Miten kylmä kohmettaakin nopeaan

Ulpukanvarret ja huulet

Kukaan ei kuule huutoa väsyvää

Taas vaikeampi hengittää

Nyt tiedät kaikki on Turhaa, hetkessä turhaa

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

Ja vähän ennen

Sä toivot että joku jossakin

Sun takias vuosia pukeutuis mustaan

Ja heräisi öisin sua ikävöimään

Kuka nimeäs huutais

Aivan turhaan, kovaa ja turhaan

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

On niin turhaa, kaikki on turhaa

Kun vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

Kleurloze ochtend, in de omhelzing van het meer, het gras zwemt in de mistmuur trillen

Laten we eerlijk zijn, niet sinds het gebeurde

Het water was zo kalm als ijs

Er was een meisje als een bloem

En jongen als water in het licht

Dagen van vuur vol vreemd gerommel

Zo moeilijk om te vergeten

En toch

Tevergeefs, tevergeefs tevergeefs

Je trekt je gekwelde longen vol

Ik denk dat je in de war was

Toen je dacht dat hij liefhad

Hij wilde gewoon meedoen

Ik zie het vanavond precies zoals het wordt beschreven

De sterren op de hoofden zwaaien

Het water wordt moe, de warmte naar de bodem verdwijnt

De golven zijn arbeidsintensief

Hoe koud de kou ook is

Buitenste stengels en lippen

Niemand hoort de kreet moe

Weer moeilijker om te ademen

Nu weet je dat alles nutteloos is, meteen nutteloos

Je trekt je gekwelde longen vol

Ik denk dat je in de war was

Toen je dacht dat hij liefhad

Hij wilde gewoon meedoen

En voor zo lang, waarom zo lang

Jij Elite bent geschokt deze dag

Hoe het nu voelt

Toen het nieuwe punt afkoelde

Zacht fluisterend in zijn oren

En een beetje eerder

Je hoopt ergens op iemand

Door de zon zou ik jarenlang zwart dragen

En werd 's nachts wakker om te missen

Wie zou jouw naam noemen

Absoluut tevergeefs, hard en tevergeefs

Je trekt je gekwelde longen vol

Ik denk dat je in de war was

Toen je dacht dat hij liefhad

Hij wilde gewoon meedoen

En voor zo lang, waarom zo lang

Jij Elite bent geschokt deze dag

Hoe het nu voelt

Toen het nieuwe punt afkoelde

Zacht fluisterend in zijn oren

Het is zo nutteloos, alles is nutteloos

Wanneer je je gekwelde longen vol trekt

Ik denk dat je in de war was

Toen je dacht dat hij liefhad

Hij wilde gewoon meedoen

En voor zo lang, waarom zo lang

Jij Elite bent geschokt deze dag

Hoe het nu voelt

Toen het nieuwe punt afkoelde

Zacht fluisterend in zijn oren