Puisto puhuu - Maija Vilkkumaa

Heräs aamulla eilisillan hepenissään

vähän kärsinyt Kaisaniemen puisto

se kuiskas: hei, hyvää huomenta, kuuntele tää:

sun murheet on kohta enää muisto

Ja silmät kiinni

mä sanoin niin, niin niin

ja keinui maa

ja puisto jatkoi supatteluaan

Se sanoi: nouse ja paa

huuliisi punaa

nyt vähän näyttää siltä

et maailma ei loppunutkaan

vielä sun pää

on surusta raskas

mut se sellaiseksi ei jää

sun tiesi ne päätyvät hyvään

Aamu on lämmin, tutuntuntuinen

se kantaa mua kuin lastaan

kun jaksan mä tästä kotiini kävelen

ja jossain sä tulet mua vastaan

Silmät kiinni

mä sanoin niin, niin niin

ja keinui maa

ja puisto jatkoi supatteluaan

Se sanoi: nouse ja paa…

Nouse ja paa

huuliisi punaa…

Nousisit vaan nyt

vähän näyttää siltä…

Sun tiesi, ne päätyvät hyvään

kun hengität, hengitä syvään

sun tiesi, ne päätyvät hyvään

kun hengität, hengitä syvään

Ik werd 's ochtends wakker in zijn laatste nacht

weinig getroffen Kaisaniemi-park

dat gefluister: hey, goedemorgen, luister hier eens naar:

Zonzorgen zijn een punt, geen herinnering meer

En ogen dicht

Ik zei het zo, zo zo

en de aarde schudde

en het park bleef baden

En hij zei: Sta op!

rood op je lippen

nu lijkt het een beetje

je hebt de wereld niet beëindigd

nog steeds zonnehoofd

is zwaar op depressie

maar dat zal niet zo blijven

de zon wist dat ze goed zouden eindigen

De ochtend is warm, vertrouwd

het draagt ​​niets anders dan zijn kind

als ik hiermee omga, loop ik naar huis

en ergens kom je me tegen

Ogen dicht

Ik zei het zo, zo zo

en de aarde schudde

en het park bleef baden

Het zei: sta op,

Sta op en ga

je lippen rood...

Je zou nu gewoon opstaan

het ziet er een beetje uit...

Sun wist dat ze goed zouden eindigen

als je ademt, haal diep adem

de zon wist dat ze goed zouden eindigen

als je ademt, haal diep adem