Anna-Liisa - Maija Vilkkumaa

Se tulee sisään, ääni on vakava

sanoo mull’on kummallinen asia

koira löysi maasta jotakin kauheaa.

Miten näin voi olla kenen oli syy,

kuka pikku enkelistä teki kyyn?

Maailma on hiljaa ja tuijottaa lattiaan.

Tää on viimeinen, hei Anna-Liisa, viimeinen,

tää on viimeinen on yö.

Se oli kamala syksy täynnä häpeää,

sä olit yksin, toivoit et se häviää

sydän kappaleina, roudassa pää ja maa.

Tää on viimeinen, hei Anna-Liisa, viimeinen

tää on viimeinen on yö.

Ne aina sanoi, että

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen

Aina kun ne sanoi

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä lempee ja suloinen,

sä muistit sen aamun

niin hauras ja viilee

ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä

ja käärö hiljainen, hiljainen.

Tuuli käy, mut haavat ei havise

sä olet huono, arvoton kapine

Joku huokaa onneksi ei meidän tyttö oo.

Tää on viimeinen, hei Anna-Liisa, viimeinen

tää on viimeinen on yö.

Ne aina sanoi että

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen

Aina kun ne sanoi

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen,

sä muistit sen aamun,

niin hauras ja viilee

ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä

ja käärö hiljainen, hiljainen.

Ne aina sanoi, että

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen.

Aina kun ne sanoi

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen,

sä muistit sen aamun,

niin hauras ja viilee

ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä

ja käärö hiljainen, hiljainen.

Het komt binnen, het geluid is serieus

zegt mull'on iets vreemds

de hond vond iets verschrikkelijks op de grond.

Hoe kan dit zijn wie de reden was,

wie deed de kleine engel een traan?

De wereld is stil en staart naar de vloer.

Dit is de laatste, hé Anna-Liisa, de laatste,

dit is de laatste van de nacht.

Het was een afschuwelijke herfst vol schaamte,

je was alleen, je hoopte dat het niet zou verdwijnen

het hart in stukken, in de vorst het hoofd en de aarde.

Dit is de laatste, hey Anna-Liisa, de laatste

dit is de laatste van de nacht.

Dat zeiden ze altijd

moge je goed, teder en goed, zachtaardig en lief zijn

Wanneer ze zeiden:

moge je goed, teder en goed liefdevol en lief zijn,

je herinnerde je die ochtend

zo kwetsbaar en cool

en het graf was zwart en diep, zwart en diep

en de boekrol is stil, stil.

De wind doet pijn, maar de wonden doen geen pijn

je bent een slechte, waardeloze rebellie

Iemand zucht gelukkig niet ons meisje ooo.

Dit is de laatste, hey Anna-Liisa, de laatste

dit is de laatste van de nacht.

Dat zeiden ze altijd

moge je goed, teder en goed, zachtaardig en lief zijn

Wanneer ze zeiden:

kun je goed, teder en goed, zachtaardig en lief zijn,

je herinnerde je die ochtend

zo kwetsbaar en cool

en het graf was zwart en diep, zwart en diep

en de boekrol is stil, stil.

Dat zeiden ze altijd

moge je goed, teder en goed, zachtaardig en lief zijn.

Wanneer ze zeiden:

kun je goed, teder en goed, zachtaardig en lief zijn,

je herinnerde je die ochtend

zo kwetsbaar en cool

en het graf was zwart en diep, zwart en diep

en de boekrol is stil, stil.