Kutsu - Marja Mattlar, Gabriel Yacoub, Patrice Clementin

Minä tunsin kirkkaan keltaisen

terälehdistä leinikin,

tiesin hennon heräävän vihreyden

pihakoivuista tietenkin.

Olin nähnyt sävyjä ruskean

kaarnapinnassa mäntyjen,

ja sinisen kaikkein hennoimman

varjoissa keväisten hankien.

Mutta punaista vahvaa leiskuvaa

en ollut tuntenut ennestään.

En ollut tavannut värien vartijaa,

jolla liekki on sisällään.

Olin tuntenut kasvoilla pisarat

huhtikuisessa sateessa.

Muistin auringonsäteet polttavat

keskikesällä rannassa.

Olin seulonut hiekkaa keveää

läpi sormien useinkin

ja aistinut ilmaa jäähtyvää

sydäntalvella iltaisin.

Mutta koskaan en ottanut huomioon

pystyy sormilla näkemään

ja ikuiset jäljet kallioon

vain huulilla piirtämään.

Olin kuunnellut tuulta ja tunnistin

sävyt lempeät, myrskyisät

ja kun oikein korvani herkistin,

kuulin lehtien värinät.

Sudenkorennon siiven sirinää,

äänen sulavan lumenkin

ja kun virta aaltoja virittää,

tämän kaiken tavoitin.

Mutta kutsuhuutoa haukkojen

en ollut kuullut milloinkaan.

Nyt sitä joka päivä kuulostelen

ja olen valmis vastaamaan.

Ik voelde me knalgeel

zelfs de bloembladen

Ik kende het delicaat ontwakende groen

van berkenbomen natuurlijk.

Ik had bruine tinten gezien

op de schors van dennen,

en het meest subtiele blauw

in de schaduw van de lente sourcing.

Maar rode sterke momentopname

Ik had het niet eerder geweten.

Ik had de kleurenwacht niet ontmoet,

met de vlam erin.

Ik had druppels op mijn gezicht gevoeld

in de aprilregen.

De zonnestralen branden

midzomer op het strand.

Ik had het zand licht gezeefd

vaak door de vingers

en voelde de luchtkoeling

hart in de winteravonden.

Maar daar heb ik nooit rekening mee gehouden

in staat om met vingers te zien

en eeuwige sporen op de rots

gewoon met lippen om te tekenen.

Ik had naar de wind geluisterd en herkende hem

tinten zacht, stormachtig

en toen ik mijn oor goed gevoelig maakte,

Ik hoorde de trillingen van de bladeren.

Het gezoem van de vleugel van een libel,

het geluid van smeltende sneeuw

en wanneer de huidige golven opwinden,

Ik reikte naar dit alles.

Maar de roep om haviken

Ik had er nog nooit van gehoord.

Nu luister ik er elke dag naar

en ik ben klaar om te antwoorden.