Valssi - Marja Mattlar, Frédéric Paris, Gabriel Yacoub

Huoneeseen astuit, huomasit minut,

muita ei näkynyt enää.

Pöytääsi istuit, valitsin sinut,

muut ulkopuolelle jää.

Katseeni etsit, hymyilit vähän,

silmistäs paljonkin luin.

Tulenko luokses vai jäisinkö tähän,

pöytääsi päin vilkuilin.

Mieleen kuvaksi jäät, vaikka nyt lähtisit pois,

silmissäs minut sä näät, et enää unohtaa voi.

Haaveksivasti, keinutellen

valssia soitetaan nyt.

Tanssiin mua pyydät, koskettaen,

muuri on ylittynyt.

Ja meille soi, soi, soi, soi…

meille soi, soi, soi, soi…

Tanssimme hiljaa, niin vaieten,

voisimme paljonkin jakaa.

Äsken niin vieraat, ihmettelen,

kuin tutut vuosien takaa.

Mieleen kuvaksi jäät, vaikka nyt lähtisit pois,

muistoissas minut sä näät, et koskaan

unohtaa voi.

Ja meille soi, soi, soi, soi…

meille soi, soi, soi, soi…

Je stapte de kamer binnen, je merkte me op,

de anderen waren niet meer zichtbaar.

Jij zat aan jouw tafel, ik koos jou,

anderen zijn uitgesloten.

Je kijkt me aan, je lacht een beetje,

Ik lees veel uit je ogen.

Zal ik naar je toe komen of zou ik hier blijven,

Ik knipperde met mijn ogen naar je tafel.

Je wordt herinnerd aan de foto, zelfs als je nu weggaat,

in je ogen zie je mij, je kunt niet meer vergeten.

Dromerig, rockend

de wals wordt nu gespeeld.

Je vraagt ​​me om te dansen, aanraken,

de muur is overgestoken.

En het rinkelt naar ons, het rinkelt, het rinkelt, het rinkelt...

wij rinkelen, rinkelen, rinkelen...

We dansten rustig, om zo te zeggen,

we zouden veel kunnen delen.

Gewoon zo vreemden, ik vraag me af

dan bekende jaren geleden.

Je wordt herinnerd aan de foto, zelfs als je nu weggaat,

in je herinneringen zul je me zien, nooit zal je

vergeet kan.

En het rinkelt naar ons, het rinkelt, het rinkelt, het rinkelt...

wij rinkelen, rinkelen, rinkelen...