Kukkiva Kivi - Marja Mattlar, Gabriel Yacoub, Patrice Clementin

Kun on tottunut pettymään,

aina ihmisten kuviin törmäämään;

kun on väsynyt itkemään,

aina toiveita huomiseen siirtämään,

kosketuksen taian kadottaa.

Kun on astunut joukkoihin,

jotka synkkinä elämää suorittaa;

kun on liittynyt kuoroihin,

jotka tauotta kaikesta valittaa,

kosketuksen taian kadottaa

läheisyyden lämmön unohtaa.

Mutta jossain käsi käden tavoittaa

ja kosketus saa kiven kukkimaan.

Kun on oppinut pelkäämään,

aina kiireesti pakoon ryntäämään;

kun on oppinut kätkemään,

aina aidoimman tunteen peittämään,

kosketuksen taian kadottaa,

läheisyyden lämmön unohtaa,

kaikin voimin koettaa eksyttää elämää.

Kunnes jossain käsi käden tavoittaa

ja kosketus saa kiven kukkimaan.

Aion oppia luottamaan,

toista ihmistä tarkasti kuuntelemaan.

Aion suostua alkamaan

kerran toisensa jälkeen uudestaan.

Kosketuksen taian saavutan,

läheisyyden lämmön omistan,

joka päivä syliin puristan

maailman.

Eenmaal gewend aan teleurstelling,

bots altijd met foto's van mensen;

wanneer moe van het huilen

hoopt altijd om morgen verder te gaan,

de magie van aanraking verdwijnt.

Nadat ze de krachten hadden gebundeld,

die een somber leven leiden;

nadat hij zich bij de koren had aangesloten,

die constant over alles klagen,

de magie van aanraking verdwijnt

de nabijheid van de hitte om te vergeten.

Maar ergens met de hand te bereiken

en de aanraking laat de steen bloeien.

Als je eenmaal hebt geleerd bang te zijn,

altijd haasten om te haasten;

als hij heeft geleerd zich te verstoppen,

om altijd het meest ware gevoel te bedekken,

de magie van aanraking verdwijnt,

de warmte van nabijheid wordt vergeten,

alles in het werk stellen om het leven te misleiden.

Tot ergens de hand reikt

en de aanraking laat de steen bloeien.

Ik ga leren vertrouwen

luister goed naar een ander persoon.

Ik ga akkoord om te beginnen

alweer.

Ik bereik de magie van aanraking,

de warmte van nabijheid die ik bezit,

Ik knijp elke dag in mijn armen

wereld.