Kirjoitan runoja - Laura Voutilainen

Kun toiset hoippuu yöstä kaupungin

Voi tuntuu papereilta seinätkin

Niin kulumaan saan ajan helpommin

Kun mä kirjoitan koko yön runoja

Niissä kuu on piippu hampaissaan

Se nukkuu siirappia varpaissaan

Ja vaikkei sointuisi ne ollenkaan

Mä vain kirjoitan joka yö runoja

Kovempaa vielä

Vähän jos voi

Ei koskaan liian lujaa musiikki soi

Kun kaikki muut on jossain juhlimassa

Mä vain kirkjoitan koko yön runoja

Vähäsen vielä

Lisää jos voi

Niin kohta yössä koko kortteli soi

Ja vaikka juhlat jatkuu naapurissa

Mä vain kirjoitan joka yö runoja

Jos sattuu naapuriin vain

Törmäämään

Se vaihtaa aihetta kuin itsestään

Se rokkibändissä käy tuuraamassa

Ja töissä arkkitehtitoimistossa

Voin kuulla äänet ja mä melkein nään

Taas pöytää uuteen paikkaan siirellään

Mut rikkomatta millään tunnelmaa

Mun jälleen täytyy heille huomauttaa

Kovempaa vielä

Vähän jos voi

Ei koskaan liian lujaa musiikki soi

Kun kaikki muut on jossain juhlimassa

Mä vain kirjoitan koko yön runoja

Vähäsen vielä…

Siellä puhutaan niitä näitä vain

Joka päivä on niin kuin lauantai

Siellä katsotaan liigamatsia

Kuuskytlukua ja teknojazzia

Miten nopeaa on ensirakkaus

Miten vaikeaa on kynnenlakkaus

Joku manaa että «onpa huono sää»

Eikö olisi jo aika hellittää

Kovempaa vielä…

Vähäsen vielä…

Kovempaa vielä

Vähän jos voi

Ei koskaan liian lujaa musiikki soi

Sen nuoren arkkitehdin kainalossa

Nyt mä kirjoitan joka yö runoja

Terwijl anderen 's nachts de stad uit vliegen

Oh, zelfs de muren voelen aan als papier

Zo kan ik de tijd makkelijker doorkomen

Als ik de hele nacht gedichten schrijf

Ze hebben de maan tussen de tanden

Hij slaapt met siroop op zijn tenen

En zelfs als ze geen snaar raken

Ik schrijf gewoon elke avond gedichten

Nog moeilijker

Een beetje als je kunt

De muziek staat nooit te hard

Terwijl iedereen ergens aan het feesten is

Ik schrijf gewoon de hele nacht gedichten

Een beetje meer

Meer als je kunt

Al snel stond het hele blok 's nachts te rinkelen

En hoewel het feest hiernaast doorgaat

Ik schrijf gewoon elke avond gedichten

Als het alleen de buurman overkomt

Botsen tegen

Het verandert het onderwerp alsof het vanzelf gaat

Het is in een rockband

En werken in een architectenbureau

Ik kan stemmen horen en ik kan bijna zien

De tafel wordt weer verplaatst naar een nieuwe plek

Maar zonder de stemming op enigerlei wijze te verbreken

Ik moet ze er nog eens op wijzen

Nog moeilijker

Een beetje als je kunt

De muziek staat nooit te hard

Terwijl iedereen ergens aan het feesten is

Ik schrijf gewoon de hele nacht gedichten

Een beetje meer...

Ze praten daar alleen over deze dingen

Elke dag is als zaterdag

We kijken daar naar een competitiewedstrijd

Kerstboomzang en technojazz

Hoe snel is de eerste liefde

Hoe hard is nagellak?

Iemand zegt dat "het weer slecht is"

Is het niet tijd om te ontspannen?

Nog moeilijker…

Een beetje meer...

Nog moeilijker

Een beetje als je kunt

De muziek staat nooit te hard

Onder de arm van die jonge architect

Nu schrijf ik elke avond gedichten