Tuonelan koivut - Kotiteollisuus

Hukun tämän tien tyhjyyteen

keskelle korkeiden talojen

jotka kohoavat taivaisiin

koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä

jotka rakensivat onnelan

mut eivät löytäneet ihmistä sieltä

löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii

silmistä vesi veden jälkeen

rinnoilta helmoille, helmoilta

joeksi ja joesta järveen

järvi syvä kuin synkin suru on musta kuin yötaivas pimeä

Tuonelan koivut, lehdettömät

kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen

teen matkaa toivoen

väsyneenä jään lepäämään

katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain

jotta herätä saisin

jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta

saisin elämäni takaisin

Ik verdrink in de leegte van deze weg

in het midden van hoge huizen

die opstijgen naar de hemel

huizen van beelden van God

die dronk uit de fontein van de jeugd

wie heeft Onnela gebouwd

maar vond daar geen man

vond een lange, pijnlijke dood

Een traan rolt, een andere rolt, rolt

ogen water na water

van borsten tot kralen, van kralen

in de rivier en van de rivier naar het meer

het meer zo diep als somber verdriet is zwart als de nachtelijke hemel donker

Tuonela berken, bladloos

fluisterde de namen van ons twee

Ik loop door een onbekend landschap

Ik maak de reis hopend

moe ik rust

in de schaduw van Tuonela-berken

Je zou iets zeggen, je zou iets doen

wakker worden

Op Tuonen van jou, van zijn vervolgers

Ik zou mijn leven terug krijgen