Syyskuun Kyy - Lauri Tähkä

Oli humala aamu olin kalpea ku haamu,

Hennon suudelman ku sinulta mä sain.

Olin ku syyskuun kyy joka elämän hyytävänä kalliolla makoili vain.

Jotain sujautti taskuun, juoksin auringon laskuun

Syrjäsilmällä ne mua vilkuilee

Kaikki syyskuun kyyt jotka pimeänhetki vaikkei

Paikalleen jää vaan pakenee.

Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,

Piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.

Viestin salaisen laittaa en voi elämä vaihtaa

Kylmän kauniina sut edessäni näin,

Sä oot mun syyskuun kyy joka salalaman saattamana

Sisään minun sydänmeni jäi

Öisten kattojen alla karseita kaikkialla,

Mutta arvaa mihin sinä mua viet

Mä oon se syyskuun kyy jonka taivas on kirkas

Tahdon ja sä tiedät suunnan tämän tien.

Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,

Piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.

Kohteessa tulta kaipaan raapivat tähdet taivaan kohtalon soihtuja

Pakoon en tahdo päästä, ei kohtalokaan säästä rakkautta roihuvaa.

Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,

Piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.

Het was een dronkaard in de ochtend, ik was een bleke geest,

Ik heb een lieve kus van je gekregen.

Ik was ku september kyy elk leven bevroor op de rots, gewoon liggen.

Er gleed iets in mijn zak, ik rende de zonsondergang in

Met de zijkant van het oog knipperen ze

Alle ritten van september die geen moment in het donker zijn

Het blijft stil maar ontsnapt.

Draait zich naar mij, dan geef ik me over aan jou,

Verscholen in de starburst van september zal daar vervagen.

Zet een geheime boodschap Ik kan mijn leven niet veranderen

Koud mooi zo voor me,

Je wordt in september vergezeld door een blikseminslag

Mijn hart ging naar binnen

Onder de daken van de nacht, overal snoeien,

Maar raad eens waar je me heen brengt

Ik ben degene in september wiens lucht helder is

Ik wil dat jij en jij de richting van deze weg weten.

Draait zich naar mij, dan geef ik me over aan jou,

Verscholen in de starburst van september zal daar vervagen.

In het vuur van vuur mis ik de krassende sterren van de fakkels van het lot van de hemel

Ik wil niet wegkomen, zelfs niet voorbestemd om de woedende liefde te sparen.

Draait zich naar mij, dan geef ik me over aan jou,

Verscholen in de starburst van september zal daar vervagen.