Nostalgia osa 2 - Hector

Mä ajassa oudosti liidän

Tää untako on vaiko ei?

Mä paikasta paikkaan näin kiidän

Ja varjoni tunne mua ei

Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö

Ja äitini lempeä niin;

Oli suolainen ilma ja tähtien vyö;

Ne hetkessä pois pyyhittiin…

Mä sammaliin sirkuksen laitan

Ja kaarnasta teen mitä vaan

Mä pahvista leijani taitan;

Sen pilviin mä nousemaan saan…

Nyt teen lumilinnan ja aamulla nään:

Joku maahan sen kaatanut on!

Nyt ennalta aavistaa voin joka sään

Talvet syksyiksi muuttuneet on

Tää kaipuuni menneeseen aikaan

Mua piiskaa ja kasvoille lyö

En uskoa tahtoisi taikaan

Josta muistuttaa vain joku yö…

Unet kummalliset minut menneisiin vie

Monet kasvoni peilistä nään;

Jossain kaukana kulkee se kultainen tie

Jota pysty en ymmärtämään…

Voin puristaa sormeni nyrkkiin

Myös lyödä ja murskata voin!

Nyt törmäilen sääntöihin jyrkkiin

Yhä harvemmin hymyillä voin

Oi, missä on polkuni, missä on tie

Jonka reunalta mustikat hain?

Nyt en enää naapuriin piirakkaa vie —

Maxi-Market on naapurinain

Mutta tiedän mä sen

Että ei ihminen

Yksin muuttaa voi kuin itseään

Kautta helvettien tiedän kulkevan sen

Joka eilistä jää etsimään…

Ik maak vreemd genoeg op tijd verbinding

Is dit een droom of niet?

Ik haast me van plaats naar plaats

En ik voel me geen schaduw

Er waren geuren van pijnbomen en midzomernacht

En mijn moeder is zo zachtaardig;

Er was zilte lucht en een sterrengordel;

Ze werden meteen weggevaagd...

Ik zet het mos in het circus

En ik doe alles van de schors

ik vouw mijn vlieger;

Ik krijg het in de wolken...

Nu maak ik een sneeuwkasteel en zie je in de ochtend:

Iemand heeft het op de grond gedumpt!

Nu kan ik elk weer voorspellen

Winters zijn herfst geworden

Dit is mijn verlangen naar het verleden

Mua slaat en slaat in het gezicht

Ik denk niet dat ik magie wil

Doet denken aan slechts één nacht...

Vreemde dromen nemen me mee naar het verleden

Velen kijken mij in de spiegel aan;

Ergens ver weg is die gouden weg

Wat ik niet kan begrijpen...

Ik kan in mijn vingers knijpen

Klop en plet ook de boter!

Nu loop ik steil tegen de regels aan

Ik kan steeds minder lachen

Oh, waar is mijn pad, waar is de weg

Aan de rand van welke bosbessenhaai?

Nu breng ik de taart niet meer naar de buurman -

Maxi-Markt is naast de deur

Maar ik weet het

Dat is niet menselijk

Alleen kan veranderen zoals jezelf

Door de hel weet ik het te passeren

Elke gisteren blijft over om te zoeken naar...