Monofilharmoonikko - Hector

Kun ostin eka skittani, mä oitis ristin sen:\nMun Monofilharmoonikkoni kuusikielinen\nVoitte uskoo, että helevetisti treenasin\nJa perheen herjat pahimmatkin kehuiks tulkitsin\nSain amatöörikilpailuissa hurjat aplodit —\nKun lopetin, ne kysyi vaan: «sä miksi aloitit?»\nMä päätin vielä opetella nuotit lukemaan\nJa toivoin, voi herranjestas\nJos vielä bändin saisin hommaa tukemaan…\nJo pelkkä basso voisi antaa vähän pohjaa musiikkiin\nJa sooloskitta, jottei soundi olis ohut niin\nJa rummut pitäis olla, jotta tempoon päästäisiin\nJa jostain kaukaa jouset salaa liukuis eetteriin…\nJa niin me soitettaisiin kuin bändi oikeekin\nSe musiikilta tuntuis ja se hyvää oliskin!\nMut oikeesti mä yksin oon ja näin vain haaveilen\nOn mulla Monofilharmoonikkoni kuusikielinen\nMä tyttöystävällein soitin uusii biisejäin\nMut pokka petti siltäkin kun hioin riimejäin\nSe lähti muka baariin lisää röökii osteleen\nMut eihä se takasi tullutkana vaan jäi…eiku lähti nosteleen!\nMä levy-yhtiöihin demonauhojani vein\nKun luin vastaukset, mietin, missä virheen tein?\nKuitenkin kaikitenkin…\nMä päätin vielä opetella nuotit lukemaan\nJa toivoin: jopa bändin saisi hommaa tukemaan…\nSillä kertakaikkiaan…\nEn aio periks antaa, vaikka frendit kehoittaa\nMun lahjakkuus on piilevää, se… eiku ne vielä kuulla saa\nJa tulevaisuus näyttää, mihin vielä pystynkin:\nVain harjoittelu aikaan voi saada mestarin!