Neitoperho - Hector

Raapaisin kynttilään valon

Vihreän, paljastavan…

Hyönteiset täyttivät talon

Näin aamun jo valkenevan…

Tuon valvotun yön aina muistan

Kun tuulee ja sua ikävöin

Sinun naurusi, laulusi muistan;

Ne mielessäin käy päivin, öin

Kun tuulee, ja sua ikävöin

Kuu ikkunan ohitse kulkee

Se varjot saa taas kasvamaan…

Yö syliinsä ihmisen sulkee

Joka jäänyt on odottamaan…

Olen sulkenut muistojen verhon

Ja aukaissut taas uudestaan…

Sinut vangitsin kuin neitoperhon

Oksa raapaisee taas ikkunaan

Ajan suuntaa en saa muuttumaan

Mä aukaisen kirjan ja suljen;

Nuo tiedot on vanhentuneet

Mä varjoni vierellä kuljen

On taulutkin haalistuneet…

Yli aikojen, merten mä kuulen

Sinun äänesi päivin ja öin…

Sinun laulusi, naurusi kuulen

Kun tuulee, ja sua ikävöin…

Kun tuulee, ja sua ikävöin…

Ik krabde het licht op de kaars

Groen, onthullend...

De insecten vulden het huis

Ik zag de dageraad van de ochtend...

Ik zal me die bewaakte nacht altijd herinneren

Als het winderig en verlangend is

Ik zal je lachen herinneren, je liedjes;

Ze gaan dag en nacht door mijn hoofd

Als het waait en ik je mis

De maan gaat langs het raam

Het laat de schaduwen weer groeien...

De nacht in zijn armen sluit een man

Wie blijft er wachten...

Ik heb de sluier van herinneringen gesloten

En heropend...

Ik heb je gevangen als een meisjesvlieg

De tak krabt weer aan het raam

Ik zal de richting van de tijd niet veranderen

Ik open het boek en sluit het;

Die informatie is verouderd

Ik loop naast mijn schaduw

De schilderijen zijn vervaagd...

Na verloop van tijd hoor ik de zeeën

Jouw stem dag en nacht...

Ik hoor je liedjes, je lach

Wanneer de wind, en ik mis je...

Wanneer de wind, en ik mis je...