Oothan tässä vielä huomenna - Johanna Kurkela

Palaan kotiin päin sankan savun seasta

On vastaantulijoita, on kuoppa kadussa

On puinen asema, on tehdas suljettu

Pidän kädet puuskassa, piilossa tuulelta

Jos en tietäis että siellä oot, en jatkais

En katsettani maasta sais

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan

Ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Voisin kuunnella nauruasi soivaa

Kunnes sulaa ikijää tai yö on pysyvää

Kun raakkuu varikset ja syvälle käy multa

Tiedän jossain onnistuin, kun sinuun takerruin

Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon

Et ikuista tää onni on

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan

Ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Sama liite joka lehdet puihin saa

Pienen lapsen kävelemään opettaa

Linnut kylmän ajaks pois vie lämpimään

Meidät toisillemme toi

Meidät toisillemme toi

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan

Ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Oothan tässä vielä huomenna

Ik keer terug naar huis van de dikke rook

Er zijn tegenstanders, er is een kuil op straat

Er is een houten station, de fabriek is gesloten

Ik houd mijn handen windvlagend, verbergend voor de wind

Als ik niet wist dat je er was, zou ik niet verder gaan

Ik zou mijn ogen niet op de grond houden

Als het donker wordt, knijp ik de zon in mijn hand

Ben je er morgen nog

Je maakt de zinnen af ​​waar ik mee begin

En jij verzamelt de stukken als ik uit elkaar ga

Dus wacht hier morgen

Je bent er morgen nog

Ik zou kunnen luisteren naar je lachring

Tot het ijs smelt of de nacht permanent is

Wanneer de kraaien brullen en de grond diep gaat

Ik weet dat ik ergens ben geslaagd toen ik me aan je vastklampte

Hoe verder de dagen gaan, hoop ik

Je zult geen eeuwig geluk hebben

Als het donker wordt, knijp ik de zon in mijn hand

Ben je er morgen nog

Je maakt de zinnen af ​​waar ik mee begin

En jij verzamelt de stukken als ik uit elkaar ga

Dus wacht hier morgen

Je bent er morgen nog

Dezelfde appendix die de bomen verlaat

Leer een klein kind lopen

Vogels in de kou zullen je warm houden

Hij bracht ons bij elkaar

Hij bracht ons bij elkaar

Als het donker wordt, knijp ik de zon in mijn hand

Ben je er morgen nog

Je maakt de zinnen af ​​waar ik mee begin

En jij verzamelt de stukken als ik uit elkaar ga

Dus wacht hier morgen

Je bent er morgen nog

Ben je er morgen nog