Juurrun tähän ikävään - Johanna Kurkela

Varjoon vanhan tammen hetkeks istahdan

Kiven pintaa miettien mä hyväilen

Nypin maasta rikkaruohon muutaman

Kukkii kummullasi muistot eilisen

Orvokit sen kesätaivaan siniset

Mutta niitä enää nähdä voi sä et

Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet

Kiinni sinussa mä kasvoin elämään

Olit voimani ja minkäs sille teet

Nyt mä juurrun tähän ikävään

Kaikki minussa kuin vaiti valittaa

Valos sammuttua eksyin hämärään

Ja kun sinua en nähdä enää saa

Niin mä juurrun tähän ikävään

Kastan kukkaset ja sulle puhelen

Ja on aivan niin kuin jotain vastaisit

Tätä kenellekään kertoa voi en

Ymmärtää sen vain nuo pienet orvokit

Lintu lohdutusta laulaa jossakin

Minä tahtoisin niin sinut takaisin

Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet

Kiinni sinussa mä kasvoin elämään

Olit voimani ja minkäs sille teet

Nyt mä juurrun tähän ikävään

Kaikki minussa kuin vaiti valittaa

Valos sammuttua eksyin hämärään

Ja kun sinua en nähdä enää saa

Niin mä juurrun tähän ikävään

Ik zit even in de schaduw van de oude eik

Denkend aan het oppervlak van de steen, streel ik

Ik raap wat onkruid op van de grond

Bloeit je verdomde herinneringen van gisteren

Viooltjes in zijn zomerse hemelsblauw

Maar je kunt ze niet meer zien

Zoals viooltjes in de grond gezien

Vast in jou ben ik opgegroeid met leven

Je was mijn kracht en wat je er ook mee doet

Nu wortel ik in deze ellende

Alles in mij als een stille klacht

Toen het licht uitging, verdwaalde ik in het donker

En als ik je niet meer zie

Zo wortel ik in deze ellende

Ik zal de bloemen water geven en ik bel je

En het is net als iets dat je zou beantwoorden

Ik kan dit aan niemand vertellen

Alleen die kleine viooltjes begrijpen het

Een vogel van troost zingt ergens

Ik wil je graag terug dan

Zoals viooltjes in de grond gezien

Vast in jou ben ik opgegroeid met leven

Je was mijn kracht en wat je er ook mee doet

Nu wortel ik in deze ellende

Alles in mij als een stille klacht

Toen het licht uitging, verdwaalde ik in het donker

En als ik je niet meer zie

Zo wortel ik in deze ellende