Jossain metsäin takana - Johanna Kurkela

Jossain metsäin takana aavat aukeaa

Kalalokit kiertelevät vanhaa majakkaa

Laivat lipuu satamasta ulapalle päin

Siellä laivan kannella sut viime kerran näin

Sanoit metsän ahdistavan uuden etsijää

Saamattomat nahjukset vain lumen seuraan jää

Tiesit maailman voittavasi kunhan yrität

Näivettyköön juurilleen tääll' metsäpitäjät

Toivon, että etsimäsi maailman teiltä sait

Että onnen kultakäsi antoi mitä hait

Ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin

Että usko sulla säilyis suuriin unelmiin

Joskus ehkä muistat vielä maata metsien

Muistat pilvet valkopurjeet yllä järvien

Muistat miten kuikka huusi illan ikävään

Pajulinnun hento laulu häipyi hämärään

Toivon, että etsimäsi maailman teiltä sait

Että onnen kultakäsi antoi mitä hait

Ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin

Että usko sulla säilyis suuriin unelmiin

Vain ihmisiä korpimaan sä unohtaa et voi

Lapsuus sekä nuoruusaika terässiteet loi

Oot yhä yksi joukosta, oot sitä ainiaan

Sen maailman juhlapöydissäkin joudut muistamaan

Toivon, että etsimäsi maailman teiltä sait

Että onnen kultakäsi antoi mitä hait

Ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin

Että usko sulla säilyis suuriin unelmiin

Laivat lipuu satamasta ulapalle päin

Vieläkin sua odotan, oi rakas ystäväin

Ergens in het bos gaan achter de openingen open

Visstammen draaien in een baan om de oude vuurtoren

Schepen vliegen de haven uit

Daar op het dek van het schip, de vorige keer zo

Je zei dat het bos een nieuwe zoeker lastig viel

Niet-beschikbare happen worden alleen in de sneeuw achtergelaten

Je wist dat de wereld zou winnen zolang je het probeerde

Laat de boswachters hier hun wortels verdorren

Ik hoop dat je de wereld hebt gekregen waarnaar je op zoek was

Die gouden hand van geluk gaf wat haaien

Dat de droom niet op het asfalt van de straat zou treden

Dat geloof zou overleven in grote dromen

Soms herinner je je nog het land van de bossen

Je herinnert je de wolken van witte zeilen boven de meren

Weet je nog hoe Kuikka het vanavond uitschreeuwde

Het delicate lied van de wilg vervaagde in de schemering

Ik hoop dat je de wereld hebt gekregen waarnaar je op zoek was

Die gouden hand van geluk gaf wat haaien

Dat de droom niet op het asfalt van de straat zou treden

Dat geloof zou overleven in grote dromen

Alleen mensen om te verwoesten kun je niet vergeten

Jeugd en adolescentie creëerden stalen banden

Je bent nog steeds een van de menigte, je wacht er voor altijd op

Zelfs aan de feestelijke tafels van de wereld, moet je onthouden

Ik hoop dat je de wereld hebt gekregen waarnaar je op zoek was

Die gouden hand van geluk gaf wat haaien

Dat de droom niet op het asfalt van de straat zou treden

Dat geloof zou overleven in grote dromen

Schepen vliegen de haven uit

Ik wacht nog steeds, oh lieve vrienden