Meidän Isä - Ismo Alanko

Meidän isä meni taivaaseen, nyt sieltä sataa leipää

Hän tähdet taivaalle räjäyttää, puhaltelee elämää

Uu-uu-uu-uu

Me lapset ollaan lammaslauma, vallan likaista joukkoa

Isä käskee ja me ryömitään, polvet ruvella möyritään

Uu-uu-uu-uu

Kuolemaa ja elämää pelätään, kuolemaa ja elämää pelätään

Kuolemaa ja elämää pelätään

Veljeni, vanhempi iältään, syntyi kuin sankari sikari suussaan

Kapaloista jo karmea huuto: «Äiti perkele, imettämään

äiti, perkele, imettämään, äiti perkele, imettämään

imettämään, imettämään»

Ja, isä hyvä on, mä paha syntinen anteeksi anelen…

kertosäe:

Meidän isä ja meidän äiti olivat kerran nuoria

He saivat lapsia, tuli ongelmia

Sitten isä meni taivaaseen ja äiti jäi lasten kanssa yksikseen

Nyt isoveli hakkaa siskoa ja mua, se on sekaisin, tahtoo riehua

Sotkee paikan, ja särkee kaiken, äiti voi vain alistua…

Meidän äiti on vanha jo, mutta vielä se synnyttää

Meidän äiti on toista maata, minä vanha sen helmoihin

Miehen täytyy rakentaa, pientä elämää suurempaa

Uu-uu-uu-uu

Äidin rinnoille me rakennetaan, äidin lanteille me rakennetaan

Rakennetaan, pojat, rakennetaan, äiti murtuu, mutta rakennetaan

Isä on hiljaa vintillä, kun lapsi raiskaa äitinsä

Mä panen pääni pensaaseen, isoveli mua anukseen

Valtava karju, vastasyntynyt, nyt jo myynyt äidin ja mut

Nyt jo myynyt äidin ja mut, äidin ja mut, äidin ja mut…

Ja isä hyvä on, mä paha syntinen anteeksi anelen…

kertosäe

«Lähemmäksi maata, sillä muukalaisten magneetti on asennettu

viidakoitten syövereihin, sinne missä Tarzan asui,

kukaan ei tosin tiedä tarkkaan, mitä paikkaa hän mahtoi tarkoittaa.

Erilaiset eläimet valloittavat kaupunkeja: siat, lehmät, kanat, rotat sekä

apinat.

Ihmisistä on jäljellä vain muutamia rumimpia…»

Onze vader ging naar de hemel, nu regent het brood

Hij blaast de sterren de lucht in, blaast leven

Uu-uu-uu-uu

Wij kinderen zijn een kudde schapen, een vuil stelletje macht

Papa beveelt en we kruipen, onze knieën grommen

Uu-uu-uu-uu

Dood en leven worden gevreesd, dood en leven worden gevreesd

Dood en leven worden gevreesd

Mijn broer, ouder van leeftijd, werd geboren als een held met een sigaar in zijn mond

Al een gruwelijke kreet uit de stukken: «Moeder verdomme, borstvoeding

moeder, duivel, borstvoeding, moeder duivel, borstvoeding

borstvoeding geven, borstvoeding geven »

En, vader is goed, ik slechte zondaar sorry anelen...

Refrein:

Onze vader en onze moeder waren ooit jong

Ze hadden kinderen, er waren problemen

Toen ging de vader naar de hemel en de moeder bleef alleen achter met de kinderen

Nu slaat grote broer zijn zus en mij, het is in de war, wil razen

Verpest de boel en doet alles pijn, de moeder kan zich alleen onderwerpen...

Onze moeder is al oud, maar toch bevalt ze

Onze moeder is in een ander land, ik ben oud in zijn parels

Een man moet bouwen, een klein leven groter

Uu-uu-uu-uu

Op de borsten van de moeder zijn we gebouwd, op de heupen van de moeder zijn we gebouwd

Laten we bouwen, jongens, laten we bouwen, mama breekt, maar laten we bouwen

De vader zit rustig op zolder als het kind zijn moeder verkracht

Ik stak mijn hoofd in de bush, mijn grote broer

Enorm zwijn, pasgeboren, nu al verkocht moeder en mut

Nu al verkocht mama en mut, mama en mut, mama en mut...

En de vader is goed, ik slechte zondaar sorry anelen...

Refrein

«Dichter bij de grond, omdat de buitenaardse magneet is geïnstalleerd»

in de diepten van de jungle, waar Tarzan woonde,

hoewel niemand precies weet welke plaats hij zou kunnen bedoelen.

Verschillende dieren veroveren steden: varkens, koeien, kippen, ratten en

aap.

Er zijn nog maar een paar lelijkste mensen over... »