Punainen viiva - Timo Rautiainen

Niin on onnea ja iloa

Vielä;

Päiviä on pakassa

Paljon…

Vaan mitä vastaat, kun

Kysytään, että paljonko?

Onnea;

onnesi on käsillä

Tässä lyhyessä hetkessä

Jossa kesä on kadonnut…

Syksy talveksi taipuu jo

Niin on yksi aivan alussa

Mutta toinen on jo lopussa:

Riuhtoo vaisuilla voimillaan

Kohti harmautta raahustaa

Nyt voit hyvästisi toivottaa

Ja myös hyväksyä, että maa

Nielee sen minkä synnytti

Eikä aio palauttaa

Tuon hetken tullen me muistamme sen;

Muistamme kadonneet, kuolleet

Jotka jo otettiin sinne pimeän syliin

Muistamme sen vääjäämättömyyden;

Rakkaimman ihmisen

Nimi kaikesta katoaa

Viiva vedetään sen yli

Kuolema kulkee täällä päällä maan

Tekee joukossamme tekojaan:

Antaa aikamme kulua

Kunnes lähtömme määrittää

Niin on onnea ja iloa

Vielä

Päiviä on pakassa

Paljon…

Pois niitä otetaan

Mutta montako jää?

Zo is geluk en vreugde

Nog;

Er zitten dagen in de verpakking

Heel veel…

Maar wat antwoord je wanneer?

Gevraagd hoeveel?

Gefeliciteerd;

je geluk is nabij

Op dit korte moment

Waar de zomer voorbij is...

De herfst voor de winter is al aan het buigen

Dus er is er een helemaal aan het begin

Maar de andere is al voorbij:

Rumbles met zwakke krachten

Naar grijswaarden

Nu kun je afscheid nemen

En accepteer ook dat land

Slikt wat bevallen is

En niet van plan om terug te keren?

Op dat moment zullen we het onthouden;

We gedenken de verlorenen, de doden

Die daar al in de armen van het donker werden meegenomen

We herinneren ons de onvermijdelijkheid ervan;

De liefste persoon

De naam verdwijnt uit alles

Er wordt een lijn overheen getrokken

De dood loopt hier op aarde

Doet zijn werk onder ons:

Laat onze tijd voorbij gaan

Tot ons vertrek bepaalt

Zo is geluk en vreugde

Nog

Er zitten dagen in de verpakking

Heel veel…

Ze worden weggehaald

Maar hoeveel blijft er over?