Mä en tiedä mitään - Mikael Gabriel

Sillon ku must tuntuu et mä en tiiä mistään mitään

Niin mä tiedän silti sen, et mä tuun aina olee sun

Sillon ku must tuntuu et maailmas ei oo järkee enää

Kun mä seison reunalla, sä oot aina mukana

Jos mä hyppään niin mä tiedän et sä hyppäät perään

Mää en tiedä mitään, en tiedä mitään avaruudest

Mut kerron sulle salaisuuden, vuos oli 01

Pelkäsin olla yksin, mä pelkään olla nytkin

Ku mul on pohjas kytkin

Vaihan isommalle, mä uhkaan kuolemaa

Nyt mul on reitti selvä, vedän mutkat suorempaa

Raavin tukkaa, meniks vuodet ilman sua vaan hukkaan

Ku mä tapasin sut puhkesin taas kukkaan

Mut kukat kuihtuu, ja kaikki palaa päreiks

Mä maalaan maailmanlopun väreillä

Ja loppu on jo lähellä, loppu on jo lähellä, loppu on jo lähellä

Sillon ku must tuntuu et mä en tiiä mistään mitään

Niin mä tiedän silti sen, et mä tuun aina olee sun

Sillon ku must tuntuu et maailmas ei oo järkee enää

Kun mä seison reunalla, sä oot aina mukana

Jos mä hyppään niin mä tiedän et sä hyppäät perään

Mä en tiedä mitään, tai osaa muut ku unelmoida

Se on mun ainoo supervoima

Riisun mun naamion, ku se vaanii mua

Ja ku se on pääl ni kaikki värit alkaa haalistuu

Ja joka kuukaus on ku maaliskuu

Mut ennen kaikkee kaikki valmistuu

Kysymyksii mihin ei oo vastauksii olemas

Rakkauden puute, siks mä tarvin sun loveas

Oon tehny paljon, mut en mitää mitä häpeis

Voi selkä suoran kävellä, vaik loppu on jo lähellä

Loppu on jo lähellä, loppu on jo lähellä

Sillon ku must tuntuu et mä en tiiä mistään mitään

Niin mä tiedän silti sen, et mä tuun aina olee sun

Sillon ku must tuntuu et maailmas ei oo järkee enää

Kun mä seison reunalla, sä oot aina mukana

Jos mä hyppään niin mä tiedän et sä hyppäät perään

Sillon ku moet het gevoel hebben dat ik van niets weet

Dus ik weet nog steeds dat ik niet altijd in de zon zit

Sillon ku moet het gevoel hebben dat je geen zin meer hebt in de wereld

Als ik op de rand sta, ben jij er altijd

Als ik spring, weet ik dat je niet springt

Ik weet niets, ik weet niets van ruimte

Maar ik zal je een geheim vertellen, het jaar was 01

Ik was bang om alleen te zijn, ik ben bang om nu te zijn

Ik heb een onderste schakelaar

Ik lijk groter, ik dreig met de dood

Nu heb ik de route vrij, ik trek de bochten rechter

Schraap het haar, het zou jaren zonder verspilling zijn

Toen ik elkaar ontmoette, bloeide ik weer op

Maar de bloemen verdorren, en alles valt weer aan flarden

Ik schilder de kleuren van het einde van de wereld

En het einde is nabij, het einde is nabij, het einde is nabij

Sillon ku moet het gevoel hebben dat ik van niets weet

Dus ik weet nog steeds dat ik niet altijd in de zon zit

Sillon ku moet het gevoel hebben dat je geen zin meer hebt in de wereld

Als ik op de rand sta, ben jij er altijd

Als ik spring, weet ik dat je niet springt

Ik weet niets, of ik kan dromen van anderen

Dat is mijn enige superkracht

Ik doe mijn masker af terwijl het op de loer ligt

En als het er bovenop ligt, beginnen alle kleuren te vervagen

En elke maand is maart

Maar bovenal is alles af

Er zijn geen antwoorden op de vragen

Gebrek aan liefde, daarom heb ik zonliefdes nodig

Ik heb veel gedaan, maar ik schaam me niet

Oh terug rechtdoor lopen, al is het einde al nabij

Het einde is nabij, het einde is nabij

Sillon ku moet het gevoel hebben dat ik van niets weet

Dus ik weet nog steeds dat ik niet altijd in de zon zit

Sillon ku moet het gevoel hebben dat je geen zin meer hebt in de wereld

Als ik op de rand sta, ben jij er altijd

Als ik spring, weet ik dat je niet springt