Äänesi mä kuulen - Katri Helena

Käännyn puoleenne, kapteeni kuunnelkaa

Liekkien alla tuskaansa huutaa maa

On kasvot sotilaan niin väsyneet

Jossain rakkaani silmät ummistaa

Laivoissa näen sotalippujen liehuvan

Kansilla liekkien ahnaasti riehuvan

Jo vaihtuu aamuun hetket yön ja kuulen

Äänesi rakkain sylissä tuulen

Niin riennän aamuun äänesi mä kuulen

Rauhan jo tulleen rakkaani mä luulen

Käännyn puoleenne kapteeni kuunnelkaa

Rakkaani ei ole syntynyt sotimaan

Hän jossain odottaa ja haluaa

Käskyn kuulla ja aseensa luovuttaa

Kapteeni kertokaa mistä nuo kyyneleet

Mielessä käyvätkö ystävät kaatuneet

Jo vaihtuu aamuun hetket yön ja kuulen

Äänesi rakkain sylissä tuulen

Niin riennän aamuun äänesi mä kuulen

Rauhan jo tulleen rakkaani mä luulen

Kerran astua varjoista miehet saa

Kerran tuoksuihin puhkeaa kuollut maa

Pois joutaa naamiot nuo sotilaan

Silloin rauhassa silmät voin ummistaa

Jo vaihtuu aamuun hetket yön ja kuulen

Äänesi rakkain sylissä tuulen

Niin riennän aamuun äänesi mä kuulen

Rauhan jo tulleen rakkaani mä luulen

Käännyn puoleenne, kapteeni kuunnelkaa

Jossain rakkaani vieläkin odottaa

Ik zal me tot u wenden, kapitein, luister

Onder de vlammen schreeuwt de aarde van pijn

Het gezicht van de soldaat is zo moe

Ergens sluiten de ogen van mijn geliefde

Op schepen zie ik oorlogsvlaggen wapperen

Op de dekken laaiende vlammen gretig

Verandert al in ochtendmomenten van de nacht en ik hoor

Je stem liefste in de armen van de wind

Dus ik haast me naar je stem in de ochtend

Ik denk dat vrede al tot mijn geliefde is gekomen

Ik wend me tot u, kapitein, luister

Mijn geliefde is niet geboren om te vechten

Hij is ergens aan het wachten en verlangen

Ik beveel om te horen en mijn wapen op te geven

Kapitein, vertel me waar die tranen zijn?

Vind je het erg als vrienden vallen?

Verandert al in ochtendmomenten van de nacht en ik hoor

Je stem liefste in de armen van de wind

Dus ik haast me naar je stem in de ochtend

Ik denk dat vrede al tot mijn geliefde is gekomen

Eenmaal uit de schaduw mogen mannen

Er was eens, dood land barst in de geuren

Weg met de maskers van die soldaten

Dan kan ik in vrede mijn ogen sluiten

Verandert al in ochtendmomenten van de nacht en ik hoor

Je stem liefste in de armen van de wind

Dus ik haast me naar je stem in de ochtend

Ik denk dat vrede al tot mijn geliefde is gekomen

Ik zal me tot u wenden, kapitein, luister

Ergens wacht mijn geliefde nog steeds