Tahroja Paperilla - Eppu Normaali

Tiedän että on yo kun saavut kotiisi pimeään

Yksinäisyys lyö sanomatta nimeään

Kun luet kirjeeni kaiun kuulet

Tahrat näet joita sateeksi luulet

Kuljen ulkona valossa kasvoillani voin tuntea tuulen

Ei sitä tuntunut talossa johon palaa en koskaan, luulen

En ole menossa minnekkään

Ei missään tule minun luokseni minun vuokseni

Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikään muutu

Ei se, että meillä oli retkemme,

eikä se, etta meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää älä siis pelkää

Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha

Muista, että meillä oli hetkemme

Kutsun saaneena tulin, lähdin kuin varas, säikähdin viimein

Kun itseni tarttuneen, tajusin varttuneen

Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin,

tuoksusi, teit saman minulle, juoksusi, annan anteeksi sinulle

Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikaan muutu

Ei se, että meillä oli retkemme,

eikä se, etta meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää älä siis pelkää

Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha

Muista, etta meillä oli hetkemme, aha

Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikaan muutu

Ei se, että meillä oli retkemme,

eikä se, etta meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää älä siis pelkää

Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha

Muista, että meillä oli hetkemme, aha

Ik weet dat het een jo is als je in het donker thuiskomt

Eenzaamheid slaat toe zonder zijn naam te zeggen

Als je mijn brief leest, hoor je een echo

Vlekken zie je waarvan je denkt dat het regent

Ik loop naar buiten in het licht op mijn gezicht, ik voel de wind

Ik voelde het niet in het huis waar ik ooit naar terug zou keren, denk ik

ik ga nergens heen

Nergens komt het naar mij toe vanwege mij

Dus krijg niet alleen vlekken op het papier, ze zullen de dingen helemaal niet veranderen

Niet dat we onze reis hadden,

en niet dat we onze momenten hadden

Oh, de wind jeukt koud in je rug, het duwt je vooruit, dus wees niet bang

Maak je geen zorgen, we hadden onze momenten, aha

Weet je nog dat we onze momenten hadden

Toen ik werd uitgenodigd, kwam ik, vertrok als een dief, eindelijk bang

Toen ik mezelf vastpakte, realiseerde ik me dat ik volwassen was

Ik zoog het droog, pakte mijn sjaal,

je geur, je deed hetzelfde met mij, je vlucht, ik vergeef je

Dus niet alleen vlekken op papier, ze zullen de dingen helemaal niet veranderen

Niet dat we onze reis hadden,

en niet dat we onze momenten hadden

Oh, de wind jeukt koud in je rug, het duwt je vooruit, dus wees niet bang

Maak je geen zorgen, we hadden onze momenten, aha

Onthoud dat we onze momenten hadden, aha

Dus niet alleen vlekken op papier, ze zullen de dingen helemaal niet veranderen

Niet dat we onze reis hadden,

en niet dat we onze momenten hadden

Oh, de wind jeukt koud in je rug, het duwt je vooruit, dus wees niet bang

Maak je geen zorgen, we hadden onze momenten, aha

Onthoud dat we onze momenten hadden, aha