Matkalla kotiin - Anna Kokkonen

Kyynel taivaan, putosi maahan.

Maa oli hiljaa, ei osannut lohduttaa.

Pimeä painaa, ihoa vasten,

vain sinä voit poistaa sen.

Unien laiva kohoaa matkaan,

sumussa seilaa jo katoaa laineisiin.

Sinua etsin, sinua huudan,

voi pidä mut pinnalla!

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Sydän lyö tyhjää, näenkö unta.

Vedät mua rantaan ja herätät laineista.

Tuhannet tähdet, valaisee taivaan.

Vain sinä voit loistaa niin.

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Juuret ne pysyy ennallaan.

Een traan van de hemel viel op de grond.

Het land was stil, niet in staat om te troosten.

Donkere druk, tegen de huid,

alleen jij kunt het verwijderen.

Het schip van dromen stijgt,

in de mist verdwijnt het zeil al in de golven.

Ik zoek je, ik schreeuw,

kan mut aan de oppervlakte houden!

Hoe lang blijft het hart onderweg naar huis?

Vind je nog steeds je plek?

Te ver als je dwaalt, je kunt de weg erheen vergeten,

maar de wortels ervan blijven onveranderd.

Het hart klopt, ik zie een droom.

Je trekt me aan land en ontwaakt uit de golven.

Duizenden sterren die de hemel verlichten.

Alleen jij kunt zo stralen.

Hoe lang blijft het hart onderweg naar huis?

Vind je nog steeds je plek?

Te ver als je dwaalt, je kunt de weg erheen vergeten,

maar de wortels ervan blijven onveranderd.

Hoe lang blijft het hart onderweg naar huis?

Vind je nog steeds je plek?

Te ver als je dwaalt, je kunt de weg erheen vergeten,

maar de wortels ervan blijven onveranderd.

De wortels ervan blijven ongewijzigd.