Aamulinnut - Viikate

Puuvanhus omeniaan kantaa

Silkkilehdet hennot suojanaan

Yölliset viitoissaan ovat

Saaneet piiloistaan pois

Taakse orapihlajaisen seinän vaanimaa

Katkeruuden viitta kuulaat peittää

Valkeatkin mukaan sullotaan

Saalis toiveen ylittää

Vaan on aika hyvittää

Teot pimeässä tehdyt

Minä muistan kaiken sen nyt, kun

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi

Vakka täysi ja kaksi puolillaan

Katumuksen puulle alas lasketaan

Vähin äänin katoaa vain heinäniityn lakoaa

Enää luvatta ei lainaa

Minä pääni muistan painaa, kun

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme

Lauloivat aamulinnut

Ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi

De houten oude man draagt ​​een appel

Zijdebladeren subtiel beschermd

De nachtmerries in hun tekens zijn:

Ben uit mijn schuilplaats gekomen

Achter de meidoornmuur op de loer

De mantel van bitterheid die je hoort dekken

Blanken worden ook verpletterd

De vangst is niet te hopen

Maar het is tijd om het goed te maken

Handelingen gepleegd in het donker

Ik herinner me het allemaal nu dat

Zingende ochtendvogels

En we voelden ons

Zingende ochtendvogels

En we voelden ons

Zingende ochtendvogels

En we voelden ons als slechte mensen

Vakka vol en twee doormidden

De boom van berouw wordt neergelaten

Het minste geluid verdwijnt pas als de weide ophoudt

Niet meer lenen zonder toestemming

Ik herinner me dat ik op mijn hoofd drukte toen

Zingende ochtendvogels

En we voelden ons

Zingende ochtendvogels

En we voelden ons

Zingende ochtendvogels

En we voelden ons als slechte mensen

Zingende ochtendvogels

En we voelden ons

Zingende ochtendvogels

En we voelden ons

Zingende ochtendvogels

En we voelden ons als slechte mensen