Uusi Ihmiskunta - Cmx

Äkkiäkun herään on aamu,

vaikkei mikään ole ennallaan.

Tunnit seuraa toisiaan,

kasvot tuntuu vierailta,

kumma kun on sisälläkin säiden armoilla.

Toin maahan sielua kun lähdit,

ei siinäpaljon kertomista.

Liput roikkuu märkinä,

olen aina väärässä,

yllättävän pitkätämäkeskikatu on.

Ei tullut paratiisi, vaikka meille siitäpuhuttiin.

Ei ollut siellätaivas, vaikka vielääsken luulin niin.

Havahtuu patsaat elon puistoissa,

harhailee aamuun jaloin kivisin.

Seppeleitäkuihtuneita,

ääniäajan kuilusta,

kaiverrukset jalustoista ilmaan pakenee.

Nousevat vieläsiivilleen hohtaen suuret laivat,

kantavat meidät murheiden laaksoista tähtiin, kauas!

Plots word ik 's morgens wakker,

al is niets hetzelfde.

De uren volgen elkaar op,

het gezicht voelt vreemd aan

vreemd als het binnen is overgeleverd aan het weer.

Ik bracht een ziel in het land toen jij wegging,

niet veel te zeggen.

De vlaggen hangen nat,

ik heb het altijd fout

verrassend lang is de middenstraat.

Er was geen paradijs, ook al werd ons dat verteld.

Er was daar geen hemel, hoewel ik dat nog steeds dacht.

Ontwaak standbeelden in de parken van het leven,

dwaalt in de ochtend te voet met rotsen.

kransen,

het gat in de geluidstijd,

de gravures op de sokkels ontsnappen in de lucht.

Grote schepen stijgen nog steeds op hun vleugels,

draag ons van de dalen van verdriet naar de sterren, ver weg!