Tuulenkosija - Cmx

Mielessäni seisoisinpa yksin törmän huipulla

Huutaisin ees niin kuin huutaa näkijätär kirousta

Tuulta taivaalta kun kutsuu painajaista riepottamaan pois

Vaan kirjani on väsyneet ja näyt täynnä olioita

Jotka ei oo niskojansa nöyrryttäneet maailmalla

Ne minut tahtoo vangita ja kantaa tyhjään ilmaan mukanaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä

Senkin ne tahtovat omistaa

Nyt on tullut aika tunnistaa ne kaikki kasvot

Jotka luuli unhoon painaneensa, arkipäivän savuverhon taa

Ei unet jätä meitä rauhaan, vaikka hylkäisimme ne

Lähden iltamyöhään, viimeinkin on aika

On jää niin mustaa yllä syvyyksien

Joiden tiedän tummaan hellyytensä helmaan

Sulkeneen niin monta pyhiinvaeltajaa

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä

Senkin ne tahtovat omistaa

In mijn gedachten zou ik alleen staan ​​op de top van een botsing

Ik zou schreeuwen als een lafaard

Een briesje uit de lucht terwijl je een nachtmerrie uitnodigt om af te zetten

Maar mijn boek is moe en je ziet er vol voorwerpen uit

Die hun nek niet hebben vernederd in de wereld

Ze willen me vangen en met hen mee de lege lucht in dragen

Ik loop, hoewel ik niet beweeg, de diepte kalmeert me

Zelfs de vragen schreeuwen hun koorzang

Ik loop, hoewel ik niet beweeg, de diepte kalmeert me

Zelfs de vragen schreeuwen hun koorzang

Ze herinneren zich niet dat een persoon alleen een leven heeft

Ze willen het ook bezitten

Dit is het moment om al die gezichten te herkennen

Wie dacht dat ze het vergeten waren, achter een alledaags rookgordijn

Geen enkele droom laat ons met rust, ook al verwerpen we ze

Ik vertrek 's avonds laat, het is eindelijk zover

Er is ijs zo zwart boven de diepten

Van wie ik de donkere genegenheid van de zoom ken

Na de sluiting van zoveel pelgrims

Ik loop, hoewel ik niet beweeg, de diepte kalmeert me

Zelfs de vragen schreeuwen hun koorzang

Ik loop, hoewel ik niet beweeg, de diepte kalmeert me

Zelfs de vragen schreeuwen hun koorzang

Ze herinneren zich niet dat een persoon alleen een leven heeft

Ze willen het ook bezitten