Metsäkukkia - Olavi Virta

Metsään on tullut jo syys

Lohduton yön hämäryys

Vain hongat huokaillessaan suojaavat kukkia maan

Hongiston suojaan on jäänehet pienoiset

Metsäorvokit nuo, syksy unhoitti maasta pois

Yksinäin allapäin saavun kukkien luo

Poimin ne armaallein, anteeksi saan

Tien onnelaan tunnen taas löytänein

Niin kesä saapuu jo uus

Kukkien uus ihanuus

Metsässä puut vihannoi

Sunnuntain hääkellot soi

Vierelläin ohjaan näin kirkkohon morsion

Metsäkukkia on hällä morsiuskimpussa

Hymyillen tietäen katseet yhtyvät nyt

Vain me tunnemme sen, on matkan pää liittomme tää

Syy metsäkukkien

De herfst is al het bos ingegaan

Ontroostbare nachtelijke schemering

Alleen de honga's zuchten om de bloemen van de aarde te beschermen

Er zijn nog kleintjes in de opvang van Hongisto

Bospannen, die vergeten de herfst

Ik kom alleen van onderen bij de bloemen aan

Ik haal ze op met mijn dierbaren, het spijt me

Ik heb geluk dat ik de weg weer heb gevonden

Dus de zomer komt er al nieuw aan

De nieuwe schoonheid van bloemen

In het bos waren de bomen groen

De trouwklokken van zondag luiden

Hiernaast leid ik de bruid van de kerk

Er zitten wilde bloemen in het bruidsboeket

Glimlachend, wetende dat de blik zich nu voegt

Alleen wij weten dat dit het einde van onze reis is

De oorzaak van wilde bloemen