Korkokengät - Stella

Korkokengissään yli sillan kulkee

Kotia kohti vaeltaa ja häpeä pieksee rintaa

Jää vaatteet eteiseen, korvarengas puuttuu

Kaulassa merkki: syyllinen

Käsivartta koristaa arvet toisten öiden

Pakoa täältä kaivertaa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Ja se yksin täytyy kantaa

Liinoihin kääriä, parantaa

Se yksin täytyy kantaa

Liinoihin kääriä, parantaa

Kolme päivää aikaa on päättää

Yhä tuntee sen pojan sisällään

Putoaa polvilleen, kun vahvoin viilloin

Syvemmälle kuin ennen pakenee

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Ja se yksin täytyy kantaa

Haavat liinoihin kääriä, parantaa

Se yksin täytyy kantaa

Haavat liinoihin kääriä parantaa

Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan

Ikkunaan huuruhunnun puuskuttaa

Sormellaan siihen piirtää

Silmät, nenän ja suun siihen piirtää

Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa

Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa

Arvet yksin täytyy kantaa

Liinoihin kääriä, parantaa

Hänet yksin aikoo kantaa

Halki näiden öiden keinuttaa

Huutaa, itkee, paiskoo kengät seinään

Mytty raivoisaa voimaa

Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan

Ikkunasta yötä vasten heijastuu

Hij steekt de brug over op zijn hoge hakken

Ik loop naar huis en schaamte steekt mijn borst

Laat de kleren in de hal liggen, de oorbel ontbreekt

Een merkteken in de nek: schuldig

De arm is versierd met littekens van andere nachten

Ga weg carve

Als schaamte je op de borst slaat, kun je niet ademen

Als schaamte je op de borst slaat, kun je niet ademen

En dat alleen moet gedragen worden

In doeken wikkelen, genezen

Dat alleen moet gedragen worden

In doeken wikkelen, genezen

Je hebt drie dagen om te beslissen

Je voelt die jongen nog steeds in je

Op zijn knieën vallen toen ik hem hard sneed

Loopt dieper dan voorheen

Als schaamte je op de borst slaat, kun je niet ademen

Als schaamte je op de borst slaat, kun je niet ademen

En dat alleen moet gedragen worden

Wikkel wonden in doeken, genees

Dat alleen moet gedragen worden

Wonden in doeken wikkelen geneest

Klopt over de planken, scheurt de gordijnen op de grond

Er hangt een wolkje mist op het raam

Laten we erop tekenen met onze vingers

Teken de ogen, neus en mond erop

En hij geeft niets op, ook al kan hij niet ademen

En hij geeft niets op, ook al kan hij niet ademen

Je moet de littekens alleen dragen

In doeken wikkelen, genezen

Hij alleen gaat dragen

Rockend door deze nachten

Schreeuwt, huilt, stampt met zijn schoenen tegen de muur

Mutty woedende kracht

Klopt over de planken, scheurt de gordijnen op de grond

Er is een weerspiegeling van het raam tegen de nacht