Sanat pimeydestä - Noumena

Entä nyt, entä nyt kun kaikki savuun haihtuu

En varjoakaan nää (en tänne jää)

Vielä nyt, vielä nyt kun askel tyhjää kaikuu

Yön mustaksi maalaa

Rinta rinnan, hetken verran

Nostan maljan, vielä kerran

Viimeisen

Iloon ylimpään ja suruun syvimpään

Kuu kapenee, se meitä vie (viimeisen)

Alhoon alimpaan ja roihuun rohkeaan

Polkumme päättyy alle sammaleen

(Iloon suruun syvimpään)

(Alhoon alle sammaleen)

(Iloon suruun syvimpään)

(Alhoon alle sammaleen)

Repiessään meidät he eivät itke

Vaan tekevät sen hymyillen

Syvyyksistä huokaa tuska

Soi pimeydessä sanat hiljaiset

Viimeisistä hetkistä

En irti vielä päästä kaiken muistaen

Taas toivo hauras vihaksi palaa

Eikä sammu ennen kuin kylmenen

Huominen, huominen taas uuden varjon näyttää

Siks' tänään taistelen (tänään taistelen)

Vaimeten, vaimeten viel' kerran huudot hullujen

Ja silloinen vaikenen

Rinta rinnan, hetken verran

Nostan maljan, vielä kerran

Viimeisen

Iloon ylimpään ja suruun syvimpään

Kuu kapenee, se meitä vie (viimeisen)

Alhoon alimpaan ja roihuun rohkeaan

Polkumme päättyy alle sammaleen (viimeisen)

Iloon ylimpään ja suruun syvimpään

Kuu kapenee, se meitä vie

Alhoon alimpaan ja roihuun rohkeaan

Polkumme päättyy alle sammaleen

Hoe zit het nu, hoe zit het nu als alles in de rook verdampt?

Ik zie geen schaduw (ik blijf hier niet)

Zelfs nu, zelfs nu wanneer de stap van lege echo's

Verf de nacht zwart

Borst tegen borst, voor een moment

Ik hef de beker, nog een keer

De laatste

Tot de hoogste vreugde en het diepste verdriet

De maan versmalt, het neemt ons (laatste)

Alho tot de laagste en tot de gedurfde

Ons pad eindigt onder het mos

(tot het diepste verdriet)

(Alhoon onder het mos)

(tot het diepste verdriet)

(Alhoon onder het mos)

Als ze ons verscheuren, huilen ze niet

Maar doe het met een glimlach

Er is pijn in de diepte

De woorden zijn stil in de duisternis

Van de laatste momenten

Ik laat nog niet los, ik herinner me alles

Nogmaals, de hoop op broze woede keert terug

En het gaat pas uit als ik het koud heb

Morgen, morgen weer een nieuwe schaduw

Daarom vecht ik vandaag (ik vecht vandaag)

Zwijgen, dempen nog eens kreten van de gek

En dan de stilte

Borst tegen borst, voor een moment

Ik hef de beker, nog een keer

De laatste

Tot de hoogste vreugde en het diepste verdriet

De maan versmalt, het neemt ons (laatste)

Alho tot de laagste en tot de gedurfde

Ons pad eindigt onder het mos (laatste)

Tot de hoogste vreugde en het diepste verdriet

De maan versmalt, het neemt ons mee

Alho tot de laagste en tot de gedurfde

Ons pad eindigt onder het mos