Hiljaisia päiviä - LAURA NÄRHI

Hiljaisia päiviä

Hiirenhiljaisia öitä

Harvoin kiire mihinkään

Sumuisia aamuja ja tekemättömiä töitä

Ei sen enempää

Jatka vaan maailma

Pauhuasi, minä pysyn täällä vaan

Annan hiljaisuuden laulaa

Sä oot mun

Tiedän sun odottavan mua aina

Iltaisin

Ollaan maailmassa kii

Viikot veden lailla ne soljuu

Pihapuun alla keinuu

Tyytyväiset

Uskon tää kaupunki meitä kantaa

Syliin iltaisin ottaa

Syvää unta

Käyn nukkumaan

Paahtoleipää, kahviloita

Mytättyjä lakanoita

Päivät ohi viipottaa

Jos huvittaa, niin kaupungille

Mennään lauantaina

Syyttä suotta juhlimaan

Tänään kun heräsin

Oli kaikki niinkuin oli eilenkin

Mä vain päivän vanhenin

Naurat kun istun sun syliin

Ja sun niskaa hiljaa nuuhkaisen

Mitä muuta tarvitsen

Viikot veden lailla ne soljuu

Pihapuun alla keinuu

Tyytyväiset

Uskon tää kaupunki meitä kantaa

Syliin iltaisin ottaa

Hyvää yötä

Voisin olla meistä se rohkein

Tavoitella tähtiä

Enkä muistais meriä joissa oon

Uinut

Ja kenen kans oon maljoja juonut

Väkevästi seison tässä

Hiljaisessa elämässä

Mä jään tähän

Viikot veden lailla ne soljuu…

Stille dagen

Muisstille nachten

Haast je zelden tot iets

Mistige ochtenden en onafgemaakte zaken

Niet meer

Ga gewoon door, wereld

Jouw gebrul, ik blijf gewoon hier

Ik laat de stilte zingen

Jij bent mijn

Ik weet dat de zon altijd op me wacht

nachtelijk

Laten we in de wereld zijn

Wekenlang graven ze zich in als water

Schommelen onder de tuin

Tevreden

Ik geloof dat deze stad ons draagt

Omarm 's avonds om mee te nemen

Diepe slaap

ik ga slapen

Toast, cafés

lakens verkocht

De dagen zijn voorbij

Als je plezier hebt, dan naar de stad

Laten we zaterdag gaan

Geef het feest de schuld

Vandaag toen ik wakker werd

Alles was zoals het gisteren was

Ik ben gewoon de oudste van de dag

Je lacht terwijl ik in de zon zit

En de nek zucht rustig

Wat heb ik nog meer nodig?

Wekenlang graven ze zich in als water

Schommelen onder de tuin

Tevreden

Ik geloof dat deze stad ons draagt

Omarm 's avonds om mee te nemen

Welterusten

Ik zou de dapperste van ons kunnen zijn

Richt op de sterren

En ik herinner me de zeeën niet waar ik ben

ik sliep

En met wie ik kopjes heb gedronken

Ik sta hier met kracht

In een rustig leven

Ik blijf hier

Weken als water bijten ze...