Yhtä vaille kaksi - BEHM

En oikein osaa olla täälläkään

Ei mitään sopivaa oo päälläkään

Mitä muuta tekisin, ketä suutelisin

Tuijottelisinko kotonani seinään

Tv putosi niin uutisia ei nää

Ne huomaa dekadentin taiteilijan

Se juhlii onnensa hukkaan

Piilotan introvertin, vaiheilijan

Laitan hatun kun en koskaan kampaa tukkaa

Lähden kotiin mut jos uni ei tuukkaan

On kello kahta vaille yksi

Taas tää kääntyi selittelyksi

Ja meitä yhtä vaille kaksi

Ajatus tää jää lukemattomaksi

Mä en tiedä vielä mitä multa puuttuu

En saanut viihdyttäjää, rakastajaa

Se alkoi vähän liikaa rakastamaan

Kun alkaa paljon tuntemaan

Niin se saattaa satuttaa

Enkä haluu enää yhtään osumaa

Silti odotan sua, kuinka osuvaa

Olisitko kuin ei kukaan muu

Et samaan lauseeseen vois asettuu

Kanssa niiden ihmisten

Joita nyt jo välttelen

Oisit odotuksenen arvoinen

Ja susta tarpeeksi mä saisi en

On kello kahta vaille yksi

Taas tää kääntyi selittelyksi

Ja meitä yhtä vaille kaksi

Ajatus tää jää lukemattomaksi

Mä en tiedä kuka viereltäni puuttuu

Lähden kävelylle aurinkoon

Uskon moneen mutten taida uskoo kohtaloon

Vielä vuosienkin päässä nään

Saman naisen joka etsiikin vain itseään

Mut ei koskaan avaa silmiään

Ik kan hier ook niet echt zijn

Niets geschikt oo ook

Wat zou ik anders doen met wie ik zou kussen?

Zou ik naar de muur in mijn huis staren?

De tv viel dus er is geen nieuws te zien

Ze zullen de decadente artiest opmerken

Het viert zijn afval

Ik verberg de introverte, de phaser

Ik zet mijn hoed op als ik mijn haar nooit kam

Ik ga naar huis, maar als ik niet slaap

Het is twee uur voor één

Nogmaals, dit veranderde in uitleg

En geen twee van ons

Het idee hier blijft ontelbaar

Ik weet nog niet wat er ontbreekt

Ik heb geen entertainer, een minnaar gekregen

Het begon een beetje te veel verliefd te worden

Wanneer je veel begint te voelen

Dat kan pijn doen

En ik wil geen hits meer

Toch kijk ik er naar uit hoe apt

Zou je niemand anders willen

Je kunt geen genoegen nemen met dezelfde zin

Met die mensen

ik ontwijk al

Je zou het wachten waard zijn

En ik krijg er geen genoeg van

Het is twee uur voor één

Nogmaals, dit veranderde in uitleg

En geen twee van ons

Het idee hier blijft ontelbaar

Ik weet niet wie er naast me ontbreekt

Ik ga wandelen in de zon

Ik geloof in velen, maar ik geloof niet in het lot

Nog jaren weg

Dezelfde vrouw die gewoon op zoek is naar zichzelf

Maar hij opent nooit zijn ogen