Transilvania - Azaghal

Ja… tuho pyyhkisi maan yli lailla tuulen Seivstetyt

ruumiit koristavat sumun peittmt vuoret Seipn

nokassa papin, naamaa viimeisess virneess Tervehtii

lapsiaan jotka ovat yht kuolleita Kuin

Jumala jota he palvelivat Olen

viha Viha

vuosisatojen takainen Olen

veri Veri

joka virtaa suonissanne Maakaberia

kauneutta Saatanallista

taidetta Groteskit

kasvot tuijottavat seipn nokassa Kuolleet

silmt kauhun, tytteiset katseet Ylistvt

minua Valakkien

tyrnttia paholaisen, poikaa Vlad

Seivstj Olen

pimeys Pimeys

joka rakkauden tuhoaa Olen

Kuolema Kuolema

tuhansien heikkojen

En... vernietiging zou over de aarde vegen als de wind Sewn

de lichamen sieren de mistige bergen van Seipn

op de snavel van de priester, het gezicht in de laatste grijns Groeten

hun kinderen die zo dood zijn als

De God die ze dienden die ik ben

Woede Woede

eeuwen geleden ben ik

bloed Bloed

die door je aderen stroomt in het Land

de schoonheid van Satan

kunst Grotesk

het gezicht staart naar de snavel van de zeep

ogen van angst, blikken van lof Lof

ik Valakkien

duindoorn van de duivel, zoon van Vlad

Seivstj ik ben

Engelse vertaling:

die liefde vernietigt die ik ben

dood dood

duizenden zwakken