Ex Nihilo - Azaghal

Seitsemän turmiota, sielujemme yön pimeyteen

Tyhjyydestä jumalan siinnyt kaikkeus

Tulen hahmossa suden, tulen hahmossa leijonan

Tulen hahmossa paratiisin käärmeen

Repien ja raastaen palasiksi valheiden verhon

Kaiken peittävän mustan hiljaisuuden kaavun

Seitsemän tietä

Seitsemän jokea

Sielujemme yöhön

Seitsemän tietä, kaiken olevan kadotukseen

Jäjellä vain aaveiden kansoittama, autio maa

Tulen hahmossa ihmisen, tulen hamossa vihollisen

Tulen hamossa rakastajasi

Seitsemän jokea, jotka virtaavat paratiisista

Myrkyttäen sydämmet tekopyhyydellään

«Kuten tämä verikään ei enää palaa luoksesi

Et sinäkään enää pääse lähemmäksi jumalaa»

Kuule sana taivaallinen, tyhjyyden evankeliumi

«Minä olen ensimmäinen ja viimeinen

Kunnioitettu ja halveksittu

Minä olen huora ja pyhä

Vaimo ja neitsyt

Minä olen hiljaisuus jota ei voi käsittää

Minä olen nimeni kaiku»

Zeven verwoestingen, de nacht duisternis van onze zielen

De leegte van God in het universum

Ik kom in de vorm van een wolf, ik kom in de vorm van een leeuw

Ik kom in de vorm van een slang van het paradijs

De sluier van leugens scheuren en verscheuren

Een kleed van zwarte stilte die alles bedekt

zeven wegen

zeven rivieren

Naar de nacht van onze zielen

Zeven manieren, allemaal om verloren te gaan

Alleen een verlaten land bewoond door geesten

Ik kom in de vorm van een man, ik kom in de vorm van een vijand

Ik zal je geliefde zijn

De zeven rivieren die uit het paradijs stromen

Harten vergiftigen met hun hypocrisie

"Alsof dit bloed niet naar je terug zal keren"

Dichter bij God kun je ook niet komen »

Hoor het woord hemels, het evangelie van leegte

"Ik ben de eerste en de laatste"

Respectvol en veracht

Ik ben een hoer en heilig

Vrouw en maagd

Ik ben een stilte die niet kan worden begrepen

Ik ben de echo van mijn naam »