Tahroja paperilla - Yö

Tiedän että on yö, kun saavut kotiisi pimeään

Yksinäisyys lyö, sanomatta nimeään

Kun luet kirjeeni kaiun kuulet

Tahrat näet joita sateeksi luulet

Kuljen ulkona valossa, kasvoillani voin tuntea tuulen

Ei sitä tuntunut talossa, johon palaa en koskaan, luulen

En ole menossa minnekkään

Ei missään tule minun luokseni, minun vuokseni

Vain tahroja paperilla, älä siis suutu

Ei niistä asiat miksikään muutu

Ei se että meillä oli retkemme, eikä se että meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää

Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme

Kutsun saaneena tulin, lähdin kui varas, säikähdin viimein

Kun itseeni tarttuneen, tajusin varttuneen

Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin tuoksusi

Teit saman minulle, juoksusi annan anteeksi sinulle

Vain tahroja paperilla, älä siis suutu

Ei niistä asiat miksikään muutu

Ei se että meillä oli retkemme, eikä se että meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää

Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme

Vain tahroja paperilla älä siis suutu

Ei niistä asiat miksikään muutu ei se, että meillä oli retkemme eikä se että

meillä oli hetkemme Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää se eteenpäin työtää älä

siis pelkää älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme Muista, että meillä oli

hetkemme

Ik weet dat het nacht is als je in het donker thuiskomt

Eenzaamheid slaat toe, zonder zijn naam te zeggen

Als je mijn brief leest, hoor je een echo

Vlekken zie je waarvan je denkt dat het regent

Ik loop naar buiten in het licht, op mijn gezicht voel ik de wind

Het werd niet gevoeld in het huis waar ik nooit meer naar terug zal keren, denk ik

ik ga nergens heen

Nergens komt naar mij toe, voor mij

Gewoon vlekken op papier, dus niet boos worden

Er zal niets aan hen veranderen

Niet dat we een uitje hadden, niet dat we een moment hadden

Oh, de wind jeukt koud in je rug, het duwt je vooruit, dus wees niet bang

Maak je geen zorgen, want we hadden onze momenten

Toen ik werd uitgenodigd, kwam ik, ging ik weg als een dief, ik was eindelijk bang

Toen ik mezelf vastpakte, realiseerde ik me dat ik volwassen was

Ik zoog de wratten droog, mijn litteken ving mijn litteken

Je deed hetzelfde met mij, ik vergeef je voor het rennen

Gewoon vlekken op papier, dus niet boos worden

Er zal niets aan hen veranderen

Niet dat we een uitje hadden, niet dat we een moment hadden

Oh, de wind jeukt koud in je rug, het duwt je vooruit, dus wees niet bang

Maak je geen zorgen, want we hadden onze momenten

Dus niet alleen vlekken op het papier

Niet dat dingen veranderen, niet dat we een uitje hadden of zo

we hadden ons moment Oh de wind kietelt koud je rug het vooruit werken niet

dus maak je geen zorgen, want we hadden onze momenten. Onthoud dat we hadden

onze momenten