Kotiinpaluu - WÖYH!

Merele tähyää

löytömatkaajan pronssinen pää.

Hänen luultiin jo hukkuneen,

kunnes eräänä keväänä

riemuittiin, juhlittiin kotiin palannutta sankaria.

Pöydissä supateltiin:

Miks lie ruumassa tyhjää niin?

Tuopit kurkkuihin kaadettiin.

Tuolit heiteltiin korkeuksiin.

Riemuittiin, juhlittiin kotiin palannutta sankaria.

Kuningas tarjosi saaliista kultaa

ja tytärtänsä ainoaa.

Eivät kai riittäneet lunnaat,

vaihtui vain päivä seuraavaan.

Uitkijkend op zee

het bronzen hoofd van de ontdekkingsreiziger.

Men dacht dat hij al verdronken was,

tot een lente

verheugde zich, werd de held die naar huis terugkeerde gevierd.

De tafels werden geserveerd:

Waarom zo leeg in het ruim liggen?

Er werden potten met kelen gegoten.

De stoelen werden naar de hoogte gegooid.

De held die naar huis terugkeerde was verheugd, gevierd.

De koning bood de buit van goud aan

en zijn enige dochter.

Denk dat het losgeld niet genoeg was,

veranderde alleen de dag naar de volgende.