Albatrossi - Reino Nordin

Nään vanhan tornatorin yhä vielä mielessäin

Kun sillä silloin matkaan lähdit lapsuusystäväin

Niin jäi koulu kesken sulla piti mun myös mukaan tulla

Mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin

Sun lähtöäsi seurasin mä päässä laiturin

Me viisitoista vuotiaita oltiin kumpikin

Sinä pidit oman pääsi, säädit itse elämääsi

Koit nuorena sen kaiken mistä turhaan uneksin

Albatrossi joka lepäämättä liitää

Se sinun sielusi on juuri kukaties

Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää

Lapsuustoverini vanha merimies

Lapsuustoverini vanha merimies

Sä tornatorin matkassa näit rion kuumat yöt

Ja tutkin tarkkaan kauniit Honolulun kaislavyöt

Minä jatkoin lyseossa sitten kunnanvirastossa

Ei kutsumuksen mukaan, satu jokaiselle työt

Ja töiden jälkeen yhä useammin iltaisin

Mä kapakassa istuin, lasin pohjaan tuijotin

Miksen lähtenyt sun mukaan, mua ymmärrä ei kukaan

Mä elämältä olin odottanut muutakin

Albatrossi joka lepäämättä liitää

Se sinun sielusi on juuri kukaties

Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää

Lapsuustoverini vanha merimies

Lapsuustoverini vanha merimies

Sain kuulla että tornator jo romutettu on

Mä itse tunsin kokeneeni saman kohtalon

Eipä ollut virkaa enää

Tumma puna peitti nenää

Ja rannalla mä yksin istuin nousuun auringon

Kun lähelleni näin mä naurulokin kaartavan

Niin tiesin että jotakin nyt vihdoin oivallan

Siinä sielu on sen miehen

Jonka työt jää puolitiehen

Ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman

Mut albatrossi joka lepäämättä liitää

Se sinun sielusi on juuri kukaties

Kerrain lailla sen saan vapaana myös kiitää

Jos teen työni kuten vanha merimies

Jos teen työni kuten vanha merimies

Ik zie nog steeds de oude Tornator in mijn gedachten

Wanneer je op pad gaat met je jeugdvrienden

Dus ik miste school en moest mee

Maar op bevel van mijn ouders bleef ik op mijn thuisstrand

Toen je de zon verliet, keek ik naar me vanaf de pier

We waren allebei vijftien jaar oud

Je hield je eigen hoofd vast, je beheerste je eigen leven

Als jonge man heb ik alles meegemaakt wat ik tevergeefs heb gedroomd

Albatros die rusteloos verbindt

Dat is je ziel

In het blauw van de hemel ben je vrij om te prijzen

Mijn jeugd oude zeeman

Mijn jeugd oude zeeman

Op weg naar de Tornator zag je de hete nachten in Rio

En ik kijk goed naar de prachtige rieten banden in Honolulu

Ik ging naar de middelbare school en vervolgens naar het stadskantoor

Niet door te bellen, een sprookje voor ieders beroep

En na het werk steeds vaker 's avonds

Ik zat in de taverne, starend naar de bodem van het glas

Waarom, volgens de zon, begrijpt niemand mij

Ik had meer van mijn leven verwacht

Albatros die rusteloos verbindt

Dat is je ziel

In het blauw van de hemel ben je vrij om te prijzen

Mijn jeugd oude zeeman

Mijn jeugd oude zeeman

Ik heb gehoord dat de tornator al is gesloopt

Ik had zelf het gevoel dat ik hetzelfde lot had meegemaakt

Er waren geen berichten meer

Een donkerrood bedekte zijn neus

En op het strand zat ik alleen in de opkomende zon

Toen ik een lachbui in mijn buurt zag

Dus ik wist dat ik me nu eindelijk iets realiseerde

Dat is de ziel van die man

Wiens werk wordt halverwege achtergelaten

En wie bouwt alles alleen op een droom

Maar een albatros die rusteloos verbindt

Dat is je ziel

Net als Kerrain ben ik vrij om het te prijzen

Als ik mijn werk doe als een oude zeeman

Als ik mijn werk doe als een oude zeeman