Tiet etäisyyksiin - Olavi Uusivirta

Tiet etäisyyksiin vie

Varjoista valtatien

Katuja kahlaavat jalkamme kastuu

Tätäkö se on kun rakastuu?

Tukka putkella sinne ja takaisin

Tie minut vie

Missä musiikki sai meidät sekaisin onnesta

Pois, jonnekin pois

Läpi autiopihojen, läpi tämän betoniyön

Sydämesi lyö

Jotain suurta ja villiä täytyy tapahtua, kuohua

Se mitä meistä jää on rautaiset hampaat

Tiet etäisyyksiin saa

Rohkeimmat johdattaa

Siunattu hulluus suonissani juoksee

Joku mua kutsuu luokseen

Suorinta reittiä sinne ja takaisin

Tie minut vie

Missä musiikki sai meidät sekaisin onnesta

Pois, jonnekin pois

Läpi autiopihojen, läpi tämän betoniyön

Sun sydämesi lyö

Jotain suurta ja villiä täytyy tapahtua, kuohua

Se mitä meistä jää on kultaiset hampaat

Matala taivas korvaan huutaa hiljaisuutta

Märkä asfaltti ei liiku, mutta tie minut vie

Missä musiikki sai meidät sekaisin onnesta

Tie sinut vie

Mitä suonissa juoksee on puhdasta kaipuuta pois (pois, pois…)

Tie minut vie

Missä musiikki sai meidät sekaisin onnesta

Pois, jonnekin pois

Läpi autiopihojen, läpi tämän betoniyön

Sun sydämesi lyö

Jotain suurta ja villiä täytyy tapahtua, kuohua

Se mitä meistä jää on kultaiset hampaat

Ja tiet etäisyyksiin…

Tiet etäisyyksiin

Wegen naar afstanden

Uit de schaduw van de snelweg

Onze voeten worden nat op straat

Is dit wanneer je verliefd wordt?

Haar met een tube heen en terug

Ze nemen mij

Waar muziek ons ​​verwarde over geluk

Uit, ergens buiten

Door de woestijn, door deze betonnen nacht

Je hart klopt

Er moet iets groots en wilds gebeuren, opschudding

Wat er van ons over is, zijn ijzeren tanden

Wegen naar afstanden zijn toegestaan

De brutaalste leads

Zalige waanzin stroomt door mijn aderen

Iemand belt me

De meest directe route heen en terug

Ze nemen mij

Waar muziek ons ​​verwarde over geluk

Uit, ergens buiten

Door de woestijn, door deze betonnen nacht

De zon klopt je hart

Er moet iets groots en wilds gebeuren, opschudding

Wat overblijft van ons zijn gouden tanden

De lage lucht in het oor roept in stilte

Het natte asfalt beweegt niet, maar de weg neemt mij mee

Waar muziek ons ​​verwarde over geluk

De weg brengt je

Wat door de aderen stroomt is puur verlangen (uit, uit...)

Ze nemen mij

Waar muziek ons ​​verwarde over geluk

Uit, ergens buiten

Door de woestijn, door deze betonnen nacht

De zon klopt je hart

Er moet iets groots en wilds gebeuren, opschudding

Wat overblijft van ons zijn gouden tanden

En wegen naar afstanden...

Wegen naar afstanden