Kun hiljaisuus oli kultaa - Olavi Uusivirta

Mä en tiedä mitä mä voisin enää tehdä

Muutaku sanoo et: «Rakas»

Tää on viimeinen ilta, sitten kaikki loppuu

Yöllä tuuli nousee ja meidät vie mukanaan

Oltiin vuosisadan rakkaustarina

Hautasit mut hiekkaan, mä hakkasin sut kiveen

Kun hiljaisuus oli kultaa

Tässä oli onnellisten kaupunki kerran

Vuorten yli ja metsään

Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Vuosien päästä löytyy toisiinsa kietoutuneet

Hyvästi jäätyneet suut, rakastavaisten luut

Lauluja kirjoitetaan, oliko nähnyt kukaan

Kuolinsyy tuntematon, ne rakasti kai liikaa

Hyvää syntymäpäivää, teet mitä sun täytyy

Sun tehtävä on nyt syntyä uudelleen

Sano jotain hölmöö, sano vaikka «maumau»

Kirjoitan sen kattoon ja toivon, että nukahdan

Kun hiljaisuus oli kultaa

Tässä oli onnellisten kaupunki kerran

Vuorten yli ja metsään

Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Vuosien päästä löytyy toisiinsa kietoutuneet

Hyvästi jäätyneet suut, rakastavaisten luut

Lauluja kirjoitetaan, oliko nähnyt kukaan

Kuolinsyy tuntematon, ne rakasti kai liikaa

Kun hiljaisuus oli kultaa

Tässä oli onnellisten kaupunki kerran

Vuorten yli ja metsään

Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Ik weet niet meer wat ik zou kunnen doen

Muutaku zegt dat je niet: "Beste"

Dit is de laatste nacht, dan is het allemaal voorbij

'S Nachts steekt de wind op en neemt ons mee

Het was het liefdesverhaal van de eeuw

Jij begroef het in het zand, ik stoned het

Toen stilte goud was

Hier was eens een gelukkige stad

Over de bergen en het bos in

Als we nog steeds de schemering van de ochtend doorstaan

Door de jaren heen zul je met elkaar verweven

Goede bevroren monden, botten van geliefden?

De liedjes worden geschreven om te kijken of iemand ze gezien heeft

De doodsoorzaak is onbekend, ik denk dat ze te veel liefhadden

Gefeliciteerd met je verjaardag, je doet wat de zon nodig heeft

De taak van de zon is nu om opnieuw geboren te worden

Zeg iets doms, zeg zelfs 'maumau'

Ik schrijf het op het plafond en hoop dat ik in slaap val

Toen stilte goud was

Hier was eens een gelukkige stad

Over de bergen en het bos in

Als we nog steeds de schemering van de ochtend doorstaan

Door de jaren heen zul je met elkaar verweven

Goede bevroren monden, botten van geliefden?

De liedjes worden geschreven om te kijken of iemand ze gezien heeft

De doodsoorzaak is onbekend, ik denk dat ze te veel liefhadden

Toen stilte goud was

Hier was eens een gelukkige stad

Over de bergen en het bos in

Als we nog steeds de schemering van de ochtend doorstaan