Nostalgia - Mustan Kuun Lapset

Kerronko kuolemasta — mitä siitä tiedän

Laulanko pimeydestä - tuskin hämärää siedän

Minä olen itseni enne

Minä - tuskin arvoisenne

Joskus tunsin sen voiman

Liekki kyteä alkoi

Se piteli kynää

Paperin halkoi

Uskoin jokaiseen merkkiin

Manan avaavaan loitsuun

Näky maalasi silmät

Sanat sävelsi suun

Sinä tunsitko silloin

Olitko hengessä läsnä

Noina vuosina milloin

Olimme vahvana elämässä

Jotkut jäivätkin sinne

Polun alkavaan puoleen

Pääsemättä minne

Lapsuus lopulta kuolee

Kerronko elämästä - mitä siitä tiedän

Laulanko rakkaudesta — tuskin elämää siedän

Minä olen itseni enne

Minä - ehkä arvoisenne

Joskus tunsin sen voiman

Liekki kyteä alkoi

Se piteli kynää

Paperin halkoi

Uskoin jokaiseen merkkiin

Manan avaavaan loitsuun

Näky maalasi silmät

Sanat sävelsi suun

Sinä tunsitko silloin

Olitko hengessä läsnä

Noina vuosina milloin

Olimme vahvana elämässä

Jotkut jäivätkin sinne

Polun alkavaan puoleen

Pääsemättä minne

Lapsuus lopulta kuolee

Sinä tunsitko silloin

Olitko hengessä läsnä

Noina vuosina milloin

Olimme vahvana elämässä

Jotkut jäivätkin sinne

Polun alkavaan puoleen

Pääsemättä minne

Lapsuus lopulta kuolee

Zal ik je vertellen over de dood - wat ik ervan weet?

Ik zing over de duisternis - ik kan nauwelijks tegen de schemering

Ik ben mijn voorganger

Ik - nauwelijks de moeite waard

Soms voelde ik de kracht ervan

De rookvlam begon

Het hield een pen vast

Het papier gespleten

Ik geloofde in elk teken

Mana's openingsspreuk

Het visioen schilderde zijn ogen

De woorden vormden de mond

Je voelde toen

Was je in de geest aanwezig

In die jaren waarin

We waren sterk in het leven

Sommigen bleven daar

Naar het begin van het pad

Zonder ergens te komen

De kindertijd sterft uiteindelijk

Laat me je vertellen over het leven - wat ik ervan weet

Ik zing over liefde - ik kan het leven nauwelijks uitstaan

Ik ben mijn voorganger

Ik - misschien de moeite waard

Soms voelde ik de kracht ervan

De rookvlam begon

Het hield een pen vast

Het papier gespleten

Ik geloofde in elk teken

Mana's openingsspreuk

Het visioen schilderde zijn ogen

De woorden vormden de mond

Je voelde toen

Was je in de geest aanwezig

In die jaren waarin

We waren sterk in het leven

Sommigen bleven daar

Naar het begin van het pad

Zonder ergens te komen

De kindertijd sterft uiteindelijk

Je voelde toen

Was je in de geest aanwezig

In die jaren waarin

We waren sterk in het leven

Sommigen bleven daar

Naar het begin van het pad

Zonder ergens te komen

De kindertijd sterft uiteindelijk