Jäljet - Marja Mattlar, Anssi Nykänen, Pekka Pohjola

Nämä jäljet ovat tulleet tänään

niitä voi lukea kuin rakkausrunoa.

Tuore lumi ei salaile mitään

ei sinun muuta tarvitse kertoa.

Sinä seisoit juuri tässä

ja häntä suutelit.

Kauan sylisi lämpimässä

tuota naista keinutit.

Minä tiedän miltä se tuntuu,

hän on kaunis ja mielenkiintoinen

ja kun arki mielestä haihtuu,

tulee hetkestä ikuinen.

Sinä tartuit kiinni tuuleen,

sitä koetit pysäyttä.

Tahdoit painaa jäljen veteen

ja sen siinä säilyttää.

Tätä jatkunut on ehkä pitkään,

hän on jättänyt sinuun jälkiä.

Niistä tiesin, vaikken tiennytkään,

enhän tahtonut turhaan epäillä.

Ja nyt pyydän ainoastaan,

että pysähdyt miettimään.

Tämä tulee aina vastaan,

jos jäljet vain peitetään.

Ja muista mistään et voi löytää

parempaa minua,

etkä herkuilla katettua pöytää

jokaisella aterialla.

Deze sporen zijn vandaag gekomen

ze kunnen worden gelezen als een liefdesgedicht.

Verse sneeuw verbergt niets

je hoeft me verder niets te vertellen.

Je stond hier

en je kuste hem.

Lange ronde in de warmte

die vrouw schommelt.

Ik weet hoe het voelt,

ze is mooi en interessant

en wanneer alledaagse gedachten verdampen,

wordt tijdelijk eeuwig.

Je ving de wind,

je hebt geprobeerd het te stoppen.

Je wilde het merkteken in het water drukken

en houd het daar.

Dit kan al lang aan de gang zijn,

hij heeft sporen op je achtergelaten.

Ik wist ervan, ook al wist ik het niet

Ik wilde niet tevergeefs twijfelen.

En nu vraag ik het gewoon

dat je stopt met denken.

Dit komt altijd van pas,

als de sporen net bedekt zijn.

En onthoud, je kunt niets vinden

beter Ik

en geen tafel gedekt met lekkernijen

bij elke maaltijd.