Valot - Agents, Jorma Kaariainen

Ilta saapuu hiljaa huoahtain

Valot syttyy taakse ikkunain

Ei jää pimeään

Muut kukaan yksinään

Valot pois yön varjot häivyttää

Vaan — en mä niitä sytytäkään, en

Luulen: tuskin niitä tarvitsen

Kun sinä niin olet valo kirkkahin

Sanoisin, liikaakin se valaisee

Kaikki tahtoo tietää, miksi jää

Asuntoni aivan pimeään

Varjot kietoutuu

Niihin tukehtuu

Mulle vaikka mitä tapahtuu

Vaan — ne ei tiedä että valo vois

Säikyttää tän aran tunteen pois

Siis kahdestaan päätettiin: ei milloinkaan

Valot käy meitä päin palamaan

De avond komt rustig met een zucht

De lichten gaan aan achter de ramen

Het blijft niet in het donker

Anderen niemand alleen

Lichten uit de schaduwen van de nacht vervagen

Maar - ik steek ze niet eens aan, nee

Ik denk: ik heb ze nauwelijks nodig

Als je dat bent, ben je het helderste licht

Ik zou zeggen, te veel verlicht het

Iedereen wil weten waarom het blijft

Mijn appartement helemaal donker

Schaduwen verstrengelen zich

ze stikken

Wat er ook met mij gebeurt

Maar - ze weten niet dat licht dat kan...

Schudt dit verlegen gevoel van zich af

Dus besloten we met z'n tweeën: nooit

De lichten gaan naar ons toe