Ja mulle nauraa variksetkin - Zen Cafe

tyhjässä huoneessa olisin ainoa

pitkässä juoksussa väsyisin ennen puolta matkaa

synkässä metsässä en osaisi yöpyä

menisin suunniltaan enkä tahtoisi yötä jatkaa

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

asemahallissa puhuisin ruotsia

ääntäisin heikosti

enkä vastauksia saisi

tiukassa hihnassa nykisin raivona

haukkuisin vieraita

ja se vieraat karkottaisi

auringonpaahteessa tuntisin huimausta

huutaisin armoa

mutta aurinko ois saita

puhelinlangoilla sanoisin huomenta

tirskuisin bussissa

mul ois myrkynvihree paita

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä

olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä

ja mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä

olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä

nyt on haavat niinkuin koski, sielu lyijyn väristä

sydän mustelmilla, risti kantajansa selässä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

in een lege kamer zou ik de enige zijn

op den duur zou ik voor de helft moe worden

in het sombere bos zou ik niet kunnen overnachten

Ik zou in de richting gaan en niet verder willen gaan met de nacht

nu is de mensheid de eenzame kerel in beweging

van dag noordoost naar zuidoost

Ik mis een vrouw alsof ze verdrinkt in zuurstof

in de stationshal zou ik Zweeds spreken

Ik zou zwak klinken

en ik zou geen antwoorden krijgen

aan een strakke lijn schokkend van woede

de meest blaffende gasten

en het zou de gasten verbannen

in de zon zou ik duizelig worden

Ik zou om genade schreeuwen

maar de zon wilde niet vangen

op telefoondraden zou ik morgen zeggen

in de bus

Ik heb een gifgroen shirt

nu is de mensheid de eenzame kerel in beweging

van dag noordoost naar zuidoost

Ik mis een vrouw alsof ze verdrinkt in zuurstof

nu is de mensheid de eenzame kerel in beweging

Ik huil met mijn ogen reikend, een betraande traan volgt met tranen

Ik ben op het canvas, drop in de derde aflevering

en lacht ook om mij

Ik lach ook om de kraaien

Ik lach ook om de kraaien

Ik lach ook om de kraaien

Ik lach ook om de kraaien

Ik lach ook om de kraaien

Ik lach ook om de kraaien

Ik lach ook om de kraaien

nu is de mensheid de eenzame kerel in beweging

van dag noordoost naar zuidoost

nu is de mensheid de eenzame kerel in beweging

Ik huil met mijn ogen reikend, een betraande traan volgt met tranen

Ik ben op het canvas, drop in de derde aflevering

nu zijn er als het ware wonden, de ziel van het lood van kleur

hart gekneusd, een kruis op de rug van de drager

Ik mis een vrouw alsof ze verdrinkt in zuurstof