Pullopää - YUP

Tiedät: paljoa tiedä et.

Hänellä on vastaukset.

Siis nyt vauhtia, mennään, kuullaan sanoma.

Siellä pylvään nokassa istuu mahtaja.

Liemipullo edessään ryhtyy ääneen miettimään:

«Juoma katkera avaa silmät, todella!

Laittaa rattaat rullaamaan päällä pyhän maan.»

Pullopää tahtoo sivistää.

Yleisön päätä kivistää:

«Joko saa livistää?»

«Käyttäessään nesteitä ei voi nähdä esteitä»,

Neuvoi mestari pullopää, ja vaikeni.

Viesti meitä hämmentää, liemi kirveltää.

Pullopää koettaa selventää;

Kuulijat hiljaa häviää.

Yksi jää: pullopää.

Pullopää toistaan ymmärtää.

Puhe on yhdentekevää.

Jokin muu yhdistää.

Tässäkin maailmassa tarkoitus on kaikella.

Ehkei enempää tarvitsekaan ymmärtää?

Kai vain harva loppasuu täällä valaistuu.

Weet je: je weet niet veel.

Hij heeft de antwoorden.

Dus schiet op, laten we gaan, laten we de boodschap horen.

Op de top van de pilaar zit een grote man.

De fles bouillon voor hem begint hardop te denken:

«Bittere drank opent de ogen, echt waar!

Laat de kinderwagen over de heilige grond rollen.»

Pullopää wil beschaving brengen.

Het hoofd van het publiek is versteend:

«Kan ik even praten?»

«Bij het gebruik van vloeistoffen zie je geen obstakels»,

Geadviseerd Master Bottlehead, en hou je mond.

De boodschap verwart ons, de bouillon prikt.

Pulpää probeert te verduidelijken;

Het publiek verdwijnt stilletjes.

Eén blijft over: de flessenkop.

De flessenkop wordt weer begrepen.

Spraak is verbindend.

Iets anders verbindt.

Zelfs in deze wereld heeft alles een doel.

Misschien hoef je niet meer te begrijpen?

Ik denk dat maar een paar mensen hier verlicht zijn.