Vihko - Turmion Kätilöt

Kun hiljaisuudessa muistelen

Mennyttä elämäämme

Sen polkua jonka vierellä

Kasvoivat ruusut tummat

Niistä rinnoillesi sidon

Surun seppeleen

Sen mukaasi laitan

Kera tuhansien kyynelten

Tunsin kuinka sydän löi kovempaa

Oletko siellä varjoissa jossain

Muistojen tuulet kuiskailee

Pimeydessä lauseiksi muuttuu

Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan

En uskalla hengittää

Kasvojasi koskettaa

Rinta joka ei nouse enää

Keuhkot jotka eivät hengitä

Huulet jotka eivät suutele enää

Silmät eivät koskaan enää kiihkosta pala

Käsissään ruumis liikkumaton

Yön tyhjyydelle hävisit taistelun

Sydän löi kovempaa

Tai ainakin luulin niin

Halusin sen lyövän lisää

Oletko siellä varjoissa jossain

Muistojen tuulet kuiskailee

Pimeydessä lauseiksi muuttuu

Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan

En uskalla hengittää

Kasvojasi koskettaa

Sanoit älä itke

Olen kuollut vain hetken

Pian kuitenkin näemme

Ja käteni kaulaasi kiedon

Yksinäiset minuutit

Vuosiksi kääntyvät

Sinun kätesi jälki

Sydämessäni säilyy

Oletko siellä varjoissa jossain

Muistojen tuulet kuiskailee

Pimeydessä lauseiksi muuttuu

Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan

En uskalla hengittää

Kasvojasi koskettaa

Oletko siellä varjoissa jossain

Muistojen tuulet kuiskailee

Pimeydessä lauseiksi muuttuu

Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan

En uskalla hengittää

Kasvojasi koskettaa

Vihkoon kirjoitan viestin

En tahdo irtikään päästää

Enkä unohtaa koskaan

En tahdo unohtaa koskaan

Als ik me in stilte herinner

Onze vorige levens

Het pad ernaast

De rozen werden donker

Van hen tot je borsten verband

Een krans van verdriet

Ik leg het bij je

Bol van duizenden tranen

Ik voelde mijn hart harder kloppen

Ben je daar ergens in de schaduw

De wind van herinneringen fluistert

In het donker verandert het in zinnen

Ik stel me je voor in een ijskoud raam

ik durf niet te ademen

Je gezicht raakt

Een kist die niet meer omhoog komt

Longen die niet ademen

Lippen die niet meer kussen

De ogen branden nooit meer

In zijn handen het lichaam onbeweeglijk

Voor de leegte van de nacht, je hebt de strijd verloren

Mijn hart ging harder kloppen

Of dat dacht ik tenminste

Ik wilde dat het meer zou raken

Ben je daar ergens in de schaduw

De wind van herinneringen fluistert

In het donker verandert het in zinnen

Ik stel me je voor in een ijskoud raam

ik durf niet te ademen

Je gezicht raakt

Je zei niet huilen

Ik ben maar even dood

Maar binnenkort zullen we zien

En ik sla mijn armen om je nek

eenzame minuten

Draai al jaren

De afdruk van je hand

Het blijft in mijn hart

Ben je daar ergens in de schaduw

De wind van herinneringen fluistert

In het donker verandert het in zinnen

Ik stel me je voor in een ijskoud raam

ik durf niet te ademen

Je gezicht raakt

Ben je daar ergens in de schaduw

De wind van herinneringen fluistert

In het donker verandert het in zinnen

Ik stel me je voor in een ijskoud raam

ik durf niet te ademen

Je gezicht raakt

Ik schrijf een bericht in het notitieboekje

Ik wil niet loslaten

En ik zal het nooit vergeten

Ik wil het nooit vergeten