Sotasokea - Ruoska

Menetetty, sirpaleina, liian rikki korjaantumaan

Tajusimme liian myöhään, ei se koskaan toiminutkaan

Romuttuneet ihanteemme yli kaiken vaatii tilaa

Miksi kieltää, kun hyvin tietää, sitä niellä saa mitä pilaa

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Sotasokeana soitellen sotaan, rinta paljaana rintaman usvaan

Elämme täysillä raahautumalla, läpi rinnan ammuttu nuoli

Sinussa ainut haaveeni syntyi, eli yön, päivän ja kuoli

Turha kaivaa tunneleita, niiden päässä taivas on musta

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Verloren, in fragmenten, te gebroken om te repareren

We realiseerden ons te laat, het heeft nooit gewerkt

Onze idealen gesloopt hebben vooral ruimte nodig

Waarom ontkennen, als je het goed weet, kun je het slikken?

Ik ben de hele nacht verdwaald

Met geesten die het alleen zagen

Met mijn ogen barstend, bloed op mijn vingernagels

Met geesten die het alleen zagen

Als oorlogsblind, spelend in de oorlog, zijn borst ontbloot in de mist van het front

We leven in volle vaart, een pijl door de borst geschoten

In mij werd mijn enige droom geboren, dat wil zeggen, nacht, dag, en stierf

Nutteloze tunnels graven, de lucht aan hun uiteinden is zwart

Ik ben de hele nacht verdwaald

Met geesten die het alleen zagen

Met mijn ogen barstend, bloed op mijn vingernagels

Met geesten die het alleen zagen

Ik ben de hele nacht verdwaald

Met geesten die het alleen zagen

Met mijn ogen barstend, bloed op mijn vingernagels

Met geesten die het alleen zagen