Perkeleet - Ruoska

Se kai iski siihen liian kovaa

porautui, tuli sisään liian lujaa

Yksin istuu kanssa toisten

kavereiden samalaisten

Ei tätä kukaan suunnitellut

ehdoin tahdoin havitellut

Vaan samat on ne perkeleet

olkapäillä istuneet

Samat on ne perkeleet…

Olkapäillä istuneet…

Niin aukeaa hetkeksi taivaat ja maat

ekstaasin pumpuliin puuduttavaan

Silmien sameiden takana taas

elämä taistelee aikaa vastaan

Ei pitkä ollut aika sen

odotus päättyi pakkaseen

Keskeltä lumikinosten

näkyi käsi valkoinen

Ei sitä enää kukaan muista

on tilalle tullut monta uutta

Jotka vuoroaan odottaa

ja kaikki säilyy ennallaan

Samat on ne perkeleet…

Olkapäillä istuneet…

Ik denk dat het te hard is geraakt

geboord, kwam te hard binnen

Alleen zitten met anderen

vrienden houden van

Niemand heeft dit gepland

termen die ik wilde

Maar de duivels zijn hetzelfde

op de schouders zitten

Hetzelfde is de duivel...

Op de schouders zitten…

Dus de hemel en de aarde gaan even open

ecstasy katoen lijn

Weer achter de wazige ogen

het leven vecht tegen de tijd

Het duurde niet lang daarvoor

het wachten eindigde in de vorst

Midden in de sneeuwbanken

toonde een witte hand

Niemand herinnert zich dat meer

is vervangen door vele nieuwe

Wie wachten op hun beurt

en alles blijft hetzelfde

Hetzelfde is de duivel...

Op de schouders zitten…