Kohkausrock - PMMP

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

ja vähemmän tänään kuin eilen ymmärrän:

on nätisti rivissä metsässäkin puut,

kai jonossa menee myös hirvet sekä muut.

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

mut vähemmän tänään kuin eilen selitän.

Kai jonossa menee metsässä ketutkin,

ja takuulla sekaisin oon huomennakin.

Lastenlaulu valehteli väittäessään,

että auringossa aina varjo seuraa kulkijaa:

olenhan nähnyt, kuinka joskus aurinko voi paistaa

aivan pääni päällä, eikä silloin tosiaankaan

varjo lainkaan lankea.

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

ja vähemmän tänään kuin eilen ymmärrän:

on nätissä rivissä istutetut puut,

ja levällään pihoilla lapsukaisten suut.

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

mut vähemmän tänään kuin eilen selitän.

Kai jonossa menee metsässä ketutkin,

ja huomennakin olen sekaisin.

Tarja ihan kostoksikin paremmaksi pisti:

sil on äidin kiusaksi miehenä työtön pianisti.

Äiti itkee, miksi otettava on sellainen risti,

muutenkin on suita tarpeeksi tässä ruokittaviksi.

Koskaan ei enää tätäkään päivää

kahlata läpi uudestaan,

mutta se häly jää soimaan:

kaikuu, meteli kumisee, raikuu,

ja korvakäytävään juuttuu, unessakin vielä toistuu.

Hän saa vain siinä tapauksessa soittaa,

jos joku tomumajan jättää,

ja tänään puhelin soi.

Edenin kaakelit ovat vihertävät, valkeat,

ja se kloorivesi kirvelee silmää.

Minä osaan kellua, isä,

minä osaan kuplia, isä,

minua ei vieläkään kylmää.

Vedet tulee ihon läpi.

Olet unohtanut taas.

Nuku sinä kevään yli, hän odottaa veden takana.

Tätä teennäistä hymyä en voi pyyhkiä millään.

Jähmettyneenä poskipäät, vielä kiristyy lisää,

ja pahoittelet, kun et oikein osaa sanoa mitään,

mut onpa huono tuuri.

Er is niets meer in uw hand

of minder,

en vandaag minder dan gisteren begrijp ik:

er zijn vrij veel bomen in het bos,

Ik denk dat de herten en anderen in de rij gaan staan.

Er is niets meer in uw hand

of minder,

maar vandaag minder dan ik gisteren heb uitgelegd.

Ik denk dat de vossen in de rij gaan staan ​​in het bos,

en morgen ben ik gegarandeerd in de war.

Het kinderliedje loog en beweerde:

dat in de zon altijd de schaduw de wandelaar volgt:

ik heb tenslotte gezien hoe de zon soms kan schijnen

recht op mijn hoofd, en dan niet echt

de schaduw valt helemaal niet.

Er is niets meer in uw hand

of minder,

en vandaag minder dan gisteren begrijp ik:

er zijn bomen op een rij geplant,

en in de brede binnenplaatsen van de monden van zuigelingen.

Er is niets meer in uw hand

of minder,

maar vandaag minder dan ik gisteren heb uitgelegd.

Ik denk dat de vossen in de rij gaan staan ​​in het bos,

en morgen ben ik in de war.

Tarja verkoos wraak:

Sil is een werkloze pianist die als man door zijn moeder wordt lastiggevallen.

Moeder huilt om zo'n kruis te nemen,

hoe dan ook, er zijn hier genoeg pakken om te voeden.

Nooit meer vandaag

weer doorwaden,

maar dat geluid blijft:

echo, geluid,

en komt vast te zitten in de gehoorgang, zelfs in de slaap.

Hij kan alleen bellen als:

als iemand het stofhuis verlaat,

en vandaag gaat de telefoon.

De tegels van Eden zijn groenachtig, wit,

en dat chloorwater prikt in het oog.

Ik kan zweven, pap,

ik kan papa bellen

Ik heb het nog steeds niet koud.

Het water komt via de huid binnen.

Je bent het weer vergeten.

Jij slaapt in de lente, hij wacht achter het water.

Ik kan deze hypocriete glimlach helemaal niet wegvegen.

Gestolde jukbeenderen, nog strakker,

en sorry als je niet echt iets kunt zeggen

maar pech.