Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen -

Aamulla nousin ja löysin sut vuoteesta.

Aamulla toisin kuin sä, et jaksanut nousta.

Sanoit: «Aion jäädä tähän, mä en mene koskaan minnekään.»

Verhot aukaisin, maailma oli tulessa.

Kauhistuin toisin kuin sä, sua ei kiinnosta.

Suljen verhot, siirrän katseeni älceedee teeveeseen.

Mut siellon uutiset, vangitsen itseni vaikka weeceeseen.

Toiset katsoo, on toiset tanssijoita.

Toiset katsoo lehtien otsikoita.

Joka toisella ohimos kiristää ADHD.

Eipä taida tulla avuks Fidel, eikä Che, E.T.

tai V.

Kakstoist minuuttia etuajas BBC weeteeceel.

Jos mä suljen mun silmät ei oo mitään pahaa.

Juoksen kultaisella hiekalla aurinkorantaa.

Ja mul on tunne että joku mua linssiin sahaa.

Etsin ihmistä joka täällä vastuuta kantaa.

Mut joka luukulla sama laulu: «Onko rahaa?»

Kysyn voisko täällä rakkautta saada ja pois saman antaa.

Beibi, haluan vain rakkautta saada ja pois saman antaa.

Juoksen kaduille, huudan maailmanloppua.

Ei barrikaadeille oo monella hoppua.

Jos jengi haluu vaikuttaa ne klikkaa diggaa peeceel.

Ja kauhistelee rikkaita teehoocees ämteeveel.

Halusi Lucy taivaalta pian pois timantteineen.

Jos mä suljen mun silmät ei oo mitään pahaa.

Juoksen kultaisella hiekalla aurinkorantaa.

Ja mul on tunne että joku mua linssiin sahaa.

Etsin ihmistä joka täällä asioista vastuuta kantaa.

Mut joka luukulla sama laulu: «Onko rahaa?»

Kysyn voisko täällä rakkautta saada ja pois saman antaa.

Jos mä pidän silmät vaan tiukasti suljettuina.

Kävelen kadulla vaan pokkana miehinä muina.

Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen.

Ja mä oon taas vastasyntynyt kapaloissa laskemassa alleen.

Huutamassa: «Faija, faija!

Faija, faija!»

Kunpa mikään ei muuttuis vaan ois aina näin tismalleen.

In de ochtend stond ik op en vond de sut van het bed.

In de ochtend kon je, in tegenstelling tot jou, niet opstaan.

Je zei: "Ik blijf hier, ik ga nergens heen."

De gordijnen gingen open, de wereld stond in brand.

In tegenstelling tot het weer maakt het mij niet uit.

Ik sluit de gordijnen, ik richt mijn blik op de overtollige thee.

Maar hier is het nieuws, ik sluit mezelf zelfs in de weece op.

Sommigen denken dat er anderen dansers zijn.

Anderen kijken naar de krantenkoppen.

Elke seconde verstrakt de temporale kwab ADHD.

Ik denk niet dat Fidel, noch Che, E.T.

of V.

Twaalf minuten voorsprong op de BBC weeteeceel.

Als ik mijn ogen sluit, kan het geen kwaad.

Ik ren over het gouden zand naar het zonnige strand.

En ik heb het gevoel dat iemand me in de lens snijdt.

Ik zoek iemand die hier verantwoordelijkheid neemt.

Maar op elke deur hetzelfde liedje: "Is there money?"

Ik vraag of je hier graag even in en uit wilt geven.

Schat, ik wil gewoon verliefd worden en hetzelfde weggeven.

Ik ren de straat op, ik huil het einde van de wereld.

Geen barricades oo met veel haasten.

Als de bende hen wil beïnvloeden, klik dan op Diggaa peeceel.

En beangstigt de rijke teehoocees ämteeveel.

Lucy wilde snel uit de lucht met haar diamanten.

Als ik mijn ogen sluit, kan het geen kwaad.

Ik ren over het gouden zand naar het zonnige strand.

En ik heb het gevoel dat iemand me in de lens snijdt.

Ik zoek iemand die hier de verantwoordelijkheid neemt.

Maar op elke deur hetzelfde liedje: "Is there money?"

Ik vraag of je hier graag even in en uit wilt geven.

Als ik mijn ogen maar goed gesloten houd.

Ik loop over straat maar als verbitterde mannen.

Misschien komt alles vanzelf weer terug.

En nogmaals, ik ben een pasgeboren baby die in stukken valt.

Schreeuwend: «Faija, faija!

Faija, faija! »

Als er maar niets zou veranderen, zou het altijd zo zijn.