Valtatie - Egotrippi

Valtatie

Vain me kaksi keskellä yötä

käsikkäin

yhdessä kuljemme.

Surutyö on vielä kesken, mutta tunnen,

oikeastaan minä tiedän sen suunta on oikee, sano mun sanoneen.

Elämä on mitä on, kasa muistoja pohjalla laatikon,

tai tuoreet jäljet ensilumen peittäessä maan.

Valtatie tulvii muistoo

halki pinojen ja halki puistojen juoksin,

rakastin sua luulen että sä rakastit mua myös.

Vain me kaksi keskellä yötä,

valtatie hyvää yötä.

Valtatie

Vain me kaksi keskellä yötä.

Puolikas hymy,

hiljainen sanaton hetki.

Katseet kohtaavat, muistot tulvivat

älä enää koskaan lähde pois.

Tässä on hyvä sano mun sanoneen.

Elämä on mitä on kasa muistoja pohjalla laatikon

tai syttyvät tähdet ensilumen peittäessä maan.

Elämä on mitä on vuodenaikoja vain

kaipuu pohjaton tai kevätilta,

lämmin tuuli tunne huoleton.

Valtatie tulvii muistoo halki pinojen

ja halki puistojen juoksin, rakastin sua,

luulin että sä rakastit mua myös.

Vain me kaksi keskellä yötä,

valtatie, hyvää yötä.

Hyvää yötä.

Elämä on mitä on,

kasa muistoja pohjalla laatikon tai

tuoreet jäljet ensilumen peittäessä maan.

Snelweg

Alleen wij tweeën midden in de nacht

hand in hand

wij lopen samen.

Het rouwwerk is nog in volle gang, maar ik voel me

eigenlijk weet ik dat de richting goed is, zeg wat ik zei.

Het leven is wat het is, een stapel herinneringen op de bodem van een doos,

of verse sporen als de eerste sneeuw de grond bedekt.

De snelweg wordt overspoeld met herinneringen

door stapels en door parken,

ik hield van je, ik denk dat je ook van mij hield.

Alleen wij tweeën midden in de nacht,

snelweg goede nacht.

Snelweg

Alleen wij tweeën midden in de nacht.

Halve glimlach,

een stil woordeloos moment.

Blikken ontmoeten elkaar, herinneringen stromen binnen

nooit meer weggaan.

Hier is een goede zaak die ik zei.

Het leven is wat een stapel herinneringen is op de bodem van de doos

of vlammende sterren als de eerste sneeuw de aarde bedekt.

Het leven is wat er alleen maar seizoenen zijn

verlangt naar bodemloze of lente,

warme wind zorgeloos voelen.

De snelweg wordt overspoeld met herinneringen over de stapels

en door de parken rende ik, ik hield van sua,

Ik dacht dat je ook van mij hield.

Alleen wij tweeën midden in de nacht,

snelweg, goedenacht.

Welterusten.

Het leven is wat het is

stapel herinneringen op de bodem van een doos of

verse sporen als de eerste sneeuw de grond bedekt.